Pariisin kautta Suomen kesään

Miesten kolmas maailmanmestaruus oli jälleen hieno tunnustus koko suomalaiselle jääkiekolle. Näin semifinaalin ja loppuottelun ja Suomi pelasi juuri niin kuin meillä on ollut tapana eli pirunhienoa joukkuepeliä isolla leijonasydämellä. Suomella oli varmasti vähemmän taitoa kuin monella muulla joukkueella, mutta sydäntä joukkueella oli sitäkin enemmän. Vaikka olen nähnyt ja kokenut monenlaisia pelejä, jännitys oli finaalipelin aikana kova, kun Kanada painoi päälle vahvasti. Onneksi Kevin Lankinen oli todella hyvä. Pohjois-Amerikassa MM-kisapelejä näytetään todella vähän ja suorana tulivat oikeastaan vain Yhdysvaltojen pelit. Selostajat Amerikassakin olivat kuitenkin todella innoissaan Kaapo Kakosta ja tuntuivat olevan varmoja, että suomalaisesta tulee NHL:n ykkösvaraus. On hämmästyttävää, miten valmis pelimies Kakko on jo 18-vuotiaana. Hän pystyy ottamaan paikan NHL:stä heti. On hienoa seurata nuorten suomalaisten menestystä, kun esimerkiksi Kakko on jo maailmanmestari niin 18-vuotiaissa, 20-vuotiaissa kuin miehissäkin. Menestys ei ole sattumaa. Jääkiekon asema Suomessa on vahva. Lisäksi sekä seurojen että Jääkiekkoliiton panostus taitovalmennukseen on auttanut nuoria pirusti. Joukkuepelaaminen Suomessa on hallittu aina. mutta nyt nautitaan siitä, että yksilötaitojen kehittämiseen on taas alettu panostaa. Toki pitää muistaa, että jotkut yksilöt, kuten Kaapo Kakko, ovat jo synnynnäisesti lahjakkaita. Sitten taitoa on vain määrätietoisesti jalostettu portaittain. Kovalla työllä pärjää urheilussa pitkälle, mutta kun puhutaan Kakon kaltaisista poikkeusluokan yksilöistä, on lahjat lajiin saatu jo äidin mahassa. Kirjoitan tätä blogipäivitystä lentokentällä Pariisissa. Kävimme parin tuttavaperheen kanssa seuraamassa tenniksen Ranskan avoimia, mutta nyt on suunta jo kohti Suomen kesää. Tänä vuonna tulemme kesän viettoon normaalia aiemmin, kun myös palaamme Yhdysvaltoihin jo elokuun alussa, sillä ystävä menee siellä naimisiin. Rytmitykseltään kesäloma siis on vähän erikoinen, mutta muilta osin mennään niin kuin ennekin. On rennompaa, kun ei suunnittele liikaa ohjelmaa. Kime4Kids toki lähestyy ja 13. heinäkuuta pelataan taas hyvän asian puolesta. Kun olen asettunut Suomeen alkaa toden teolla myös kymmenvuotisjuhlakisan suunnittelu. Nauttikaahan kesästä, niin aion tehdä minäkin. Kime

Mukavia yllätyksiä ja hyviä lyöntejä

NHL:n pudotuspelejä on ollut tänä keväänä mukava seurata. Playoffsit ovat olleet todella hienot. Itselleni Carolina Hurricanes on ollut kaikkein suurin yllätys, kun he pudottivat ensin puolustavan mestarin ja sitten vielä Islandersin tyylikkäästi 4-0. Nyt vain tiellä on Tuukka Rask, jolla näyttää Bostonin kanssa olevan suomalaisista parhaat mahdollisuudet kannuun. Joonas Donskoi ja San Jose tuleekin minun papereissani jäljellä olevista neljästä porukasta hyvänä kakkosena. Kokonaisuutena on uskomatonta, että runkosarjan parhaat joukkueet ovat ulkona ja toisaalta yllätysjoukkueita on pysynyt mukana. Lisäksi seiskapeleihin etenevät sarjat tuovat aina lisämielenkiintoa. NHL:n pudotuspelien lisäksi yritän seurata myös MM-kisoja, jos niitä vain sattuu televisiosta tulemaan. Näin Suomen Kanada-pelin ja uskoisin, että viimeistään kisojen loppupelejä näytetään myös täällä Atlantin tällä puolen. Kokonaisuutena Suomen kisat ovat käynnistyneet mukavasti, joten toivotaan tsemiä Leijonille. Heinäkuun 13. päivänä tarinassa järjestetään Kime4Kids jo kymmenennen kerran. Yritämme tuoda tapahtumaan muutamia uusia juttuja ja kisoja lähinnä yrityssarjan puolelle. Myös pientä juomatarjoilua on luvassa kentällä, joten juhlan kunniaksi autot kannattaa jättää varuilta kotiin. Kutsuvieraslistaa kasataan jo ja jos kaikki, joita olen pyytänyt, pääsisivät paikalle olisi kentällä aikamoinen joukko julkkiksia. Katsotaan kuitenkin rauhassa ketä kesken kesäkiireiden pääsee lopulta tulemaan. Itse olen ehtinyt käydä pelaamassa kolme kierrosta, mutta hyvin olen huiskinut ja onnistunut palloja hävittämään. Tavoite olisi tänä kesänä pelata reilut kymmenen kierrosta, kun viime kesän aikana kierroksia ei kertynyt Tarinassa kuin kaksi. Hyviä lyöntejä kaikille. Kenttä on kuulemma saatu taas auki. Kime

Ikä on vain numero

Vietin viime viikolla syntymäpäivääni, mutta vanhentunut en ole silti päivääkään. Tuntuu huimalle ajatella, että Gordie Howe pelasi NHL-ottelun 52-vuotiaana eli kahdeksan vuotta vanhempana kuin minä nyt. Se on varmaa, että itse en pystyisi mitenkään samaan. Toisaalta kun olen seuraillut NHL-pelejä tiiviisti ja tarkastellut etenkin vanhempien pakkien otteita, niin välillä tuntuu, että kai sitä siellä itsekin pystyisi vielä kiekkoja rännin kautta heittelemään ulos! Kokonaan toinen asia on se, että pelasin muutama viikko sitten hyväntekeväisyyspelin ja on myönnettävä, että pelivuosien luistelukunto on todella kaukana. On mielenkiintoista seurata, miten Jaromir Jagr, 47, on yrittänyt nostaa omistamaansa Kladnoa Tshekin pääsarjaan. Ehkäpä hänellä ei ole muuta tekemistä, kun ei ole perhettäkään. Ylimääräistä aikaa on nähtävästi aika paljon. Toisaalta pitää huomioida, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista. Kun olen nähnyt läheltä tavan, jolla hän pitää huolta itsestään ja harjoittelee joka ainoa päivä, ei yllätä yhtään, että ura vain jatkuu. Vaikka itsekin pelasin NHL-kiekkoa yli 40-vuotiaana ja esimerkiksi Zdeno Chara, 42, teki Bostonin kanssa ensi kaudesta jatkosopimuksen, uskon, että yli 40-vuotiaat pelaajat ovat vähenemään päin. Liiga näyttää nuorentuvan ja pelin koko ajan nopeutuessa fysiikan lait tulevat konkareilla vastaan. Suurin osa pappaosastosta on pakkeja, sillä siinä roolissa ei tarvitse luistella yhtä paljon kuin hyökkääjänä. On pakko nostaa hattua esimerkiksi Joe Thortonille. Miehellä on kesällä ikää 40 vuotta, mutta hän painaa siitä huolimatta yhdessä kärkijoukkueista ja pelaa erittäin hyvin. Veikkaan, että etenkin hyökkääjien keski-ikä alkaa laskea NHL:ssä muutaman vuoden sisällä nopeasti. Uskon siihen siitä huolimatta, että taklausten selvä väheneminen on auttanut siinä, että myös vammoja tulee vähemmän. Sille ei kuitenkaan voi mitään, että vaikka ikä on vain numero, niin vanha ei ole vauhtikone. Kime

Luvassa liikettä siirtorajalla

Vaikka kevät koittaa ja NHL:n ratkaisupelit ovat taas edessä, huomaan, että aika alkaa tehdä tehtävänsä. Jäälle ja peleihin tekee koko ajan vähemmän mieli, etenkin kun näkee, miten nopeaa peli on nykyisin. Isojen pelien tunnelmaa kaipaan toki edelleen. Esimerkiksi viime viikolla kun Flyers pelasi Pittsburghia vastaan ja kävelin hallille, tiesin heti, että nyt on kyseessä jotakin muuta kuin pelkkää runkosarjarutiinia. Sama juttu on varmasti taas tulossa olevassa ulkoilmapeleissä. Sellaisissa tapahtumissa on edelleen kiva olla mukana. Olen nauttinut, kun olen päässyt tekemään Antti Mäkisen kanssa Kimanttia-podcastia koko kauden ajan. On ollut mukavaa päästä fiilistelemään omia aikoja NHL:ssä ja päästä keskustelemaan sarjan asioista eri näkökulmista. Kun seuraan NHL-pelejä edelleen läheltä, katsomme varmasti keväällä, onko vaikka play offeissa sellaisia otteluja, joita voisin olla paikan päällä kommentoimassa. Oli todella mukava kokemus päästä seuraamaan NHL:n All Stars -viikonloppua median näkökulmasta. Vaikka joka paikassa oli paljon odottelua, oli kokemus antoisa ja mikä parasta illat olivat vapaata. Oman urani varrella All Stars -tapahtuma oli se paikka, jossa toimittajilta tuli kaikkein omituisimmat kysymykset. Minulta kysyttiin muun muassa, käytänkö stringejä ja minkävärisiä alushousuja käytän. Sellaisin kysymyksiin vastasin yleensä pottuillessani, etten käytä alushousuja lainkaan. Täällä Philadelphiassa on edessä mielenkiintoinen viikko, kun NHL:n siirtotakaraja lähestyy. Uskon, että tänä vuonna liigassa tehdään aiempia vuosia enemmän kauppoja ja varmaan muutamia isojakin liikkeitä. Flyersin uusi GM on sanonut, että hän haluaa vahvistaa joukkuetta ensi kautta ajatellen ja mielenkiintoa lisää se, että tällä hetkelläkin joukkue on vain kuuden pisteen päässä viimeisestä pudotuspelipaikasta. Kun GM Chuck Fletcher ennakoi kauppoja, Flyersin ero pudotuspeliviivaan oli vielä kymmenen pistettä, mutta uskoisin joka tapauksessa, että uusi GM haluaa heti jättää oman puumerkkinsä joukkueeseen kauppoja tekemällä. Mukavaa kevättä kaikille. Kime

Upea suomalaissyksy

Suomalaisten alkukausi NHL-jäillä on ollut uskomattoman hieno. Melkein jokaiselta osa-alueelta tilastokärjestä löytyy suomalainen pelaaja. On todella harvinaista herkkua, että pelaajamme ovat niin näkyvästi esillä. Kaiken lisäksi myös moni sellainen pelaaja, joka ei näy tilastojen kärjessä, on pelannut erinomaisen alkukauden. Suomi-kiekolla menee tällä hetkellä loistavasti. Toivottavasti pojilla riittää virtaa kauden loppuun asti. Oli hienoa pistäytyä Suomessa maajoukkueen järjestämässä numeronjäädytystilaisuudessa. Ilta ja koko viikonloppu pysyvät mielessäni erityisinä. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun minulle tärkeät ihmiset olivat tulleet paikalle juhlistamaan hienoa kunnianosoitusta. Illan ohjelma niin KalPan kuin maajoukkueen järjestämissä juhlallisuuksissa oli samantyyppinen. Molemmat tapahtumat oli järjestetty upeasti, mutta kyllähän Suomen paidan nostoa oli seuraamassa enemmän ihmisiä niin katsomossa kuin tietysti televisionkin välityksellä. Tänä syksynä on ollut kiva tehdä Kimanttia-podcastia yhdessä Antti Mäkisen kanssa. Nautin, kun pääsen juttelemaan NHL:stä ja muistakin jääkiekkoasioista. Omista kokemuksista vuosien varrella on mukava höpötellä, etenkin kun Antin kanssa ei tule hiljaisia hetkiä. Olemme saaneet ohjelmasta todella paljon palautetta ja se on ollut vielä enimmäkseen positiivista, kiitoksia siitä. Yritetään jatkaa samalla tyylillä. Mukavaa alkutalvea kaikille. Kime

Suurin mahdollinen kunnia

Olen todella otettu, että Jääkiekkoliitto on päättänyt nostaa Leijona-paitani kattoon. Sen isompaa kunnianosoitusta suomalainen jääkiekkoilija ei voi saada ja asia on pyörinyt päässäni melkein päivittäin sen jälkeen, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran loppukesästä. Olemme päässeet yhdessä liiton kanssa suunnittelemaan illan kulkua ja ainakin itselleni siitä tulee varmasti ikimuistoinen. Paikalle Helsinkiin on tulossa paljon porukkaa myös Kuopiosta ja on hienoa päästä juhlistamaan hetkeä läheisteni kanssa. Onneksi pääsin harjoittelemaan juhlallisuuksia jo viime vuonna, kun KalPa jäädytti numeroni. Minulla on maajoukkuevuosilta upeita muistoja. Päällimmäisenä mielessä ovat viidet olympialaiset ja niistä saavutetut neljä mitalia, vaikka sitä kultaista ei koskaan tullutkaan. Yhteiset matkat ja hienot ihmiset eivät unohdu. Erittäin iso asia on myös se, että maajoukkuepelien ansiosta pääsin esille ja sain mahdollisuuden pelata NHL:ssä. Kun omat pelit on pelattu, on mukava, että olen saanut mahdollisuuksia päästä seuraamaan lajia läheltä. Tulevalla kaudella Viasatin ja Viaplayn asiantuntijana pyrin tuomaan NHL:n arkea lähemmäksi katsojia. Vaikka olen sivussa aktiivipelaamisesta ja –toiminnasta, seuraan NHL-pelejä päivittäin ja käyn livenä katsomassa Flyersin otteita täällä Philadelphiassa pari kertaa viikossa. Tuon Skypen välityksellä katsojille reaaliaikaista tietoa siitä, mitä NHL-jäillä tapahtuu. Arvioin muun muassa, kuka on kuuma, kuka ei ja miten suomalaisilla on mennyt. Viime vuoden kommentaattorireissu olympialaisiin Etelä-Koreaan oli todella hieno kokemus ja toivottavasti saan samankaltaisen mahdollisuuden joskus uudestaan. Yhtä lähellä peliä kuin siellä, en ole päässyt olemaan kertaakaan sen jälkeen, kun lopetin urani 2015. Pääsin haistelemaan jätkien ja joukkueen fiiliksiä ja arvokisa-arjen aistimen oli pitkästä aikaa kivaa. Vaikka nautinkin joukkueen mukana elämisestä, uskon, että hommat jäävät jatkossakin samalle tasolle kuin tähän asti eli teen hauskoja kommentointikeikkoja, jos kysyntää riittää. Pääsen syksyn kuluessa käymään muutaman kerran myös Suomessa. Jo nyt syyskuun lopussa on luvassa reissu Helsinkiin, kun siellä järjestetään HIFK:n 20 vuoden takaisen mestaruuden kunniaksi juhlailta. On vielä erityisen hienoa, että lauantaina 29. syyskuuta HIFK:n vastustajana on KalPa. Marraskuussa onkin sitten edessä jääkiekkourani ehkä kaikkein kovin juttu, kun paita nousee Hartwall Areenan kattoon. Näyttää, että puuhaa riittää tällekin syksylle aika mukavasti. Oikein mukavaa syksyä kaikille. Kime

Vegasin uskomaton tarina

Kesä on jo niin pitkällä, että jääkiekon MM-kisatkin on jo pelattu ja täällä Pohjois-Amerikassa päästään NHL-finaaleihin. Itse näin MM-kisoista ainoastaan yhden Suomen pelin ja se oli valitettavasti puolivälierä Sveitsiä vastaan. Siinä Suomi ei päässyt omalle tasolleen ja mielestäni Sveitsi ansaitsi voiton. Ymmärrän, että MM-kisoihin halutaan paljon joukkueita, että jääkiekkoa saataisi levitettyä mahdollisimman laajalle ja peli saisi yhä uusia ystäviä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyinen tilanne, jossa pelejä voitetaan 10-0, ei ole kenenkään etu. Nykymuotoisena turnauksessa on liikaa joukkueita ja sen vuoksi myös tapahtuma venyy liian pitkäksi. Tällä puolen Atlanttia on ollut hieno seurata Vegas Golden Knightsin uskomatonta tarinaa. Kun itse liityin vuonna 1998 expansionjoukkueeseen, pelaajamateriaali oli niin paljon suppeampi, että Nashvillen GM David Poile joutui kaivamaan pelaajia toden teolla. Nykyisin muiden joukkueiden ”jämäpelaajatkin” ovat valmiiksi jo korkeammalla tasolla. Lisäksi Golden Knightsia rakennettaessa pelaajat on valittu todella huolella. Jo joukkuetta kasattaessa oli tarkasti selvillä, millaista peliä joukkue haluaa pelata ja sen jälkeen on valittu juuri nopeaan pelitapaan sopivia yksilöitä. Lisäksi joukkuetta rakennettaessa on päädytty pelaajiin, joilla on luonnetta. Näin joukkueen kemia on saatu huippuhyväksi. Kannattaa huomata, että porukkaa ruvettiin rakentamaan kolme kertaa Stanley Cupin voittaneen Marc-Andre Fleuryn ympärille. Maalivahti Fleury on pelannut uskomattoman kauden ja kaikki on osunut kohdalleen. Totta kai valmennuksella on ollut iso rooli pelisysteemin ja ilmapiirin luomisessa, mutta kyllä minä annan isoimmat pisteet seuran GM:lle ja valmennukselle siitä, miten he ovat koonneet palapelin juuri oikeantyyppisistä pelaajista. Ehdimme perheen kanssa Suomeen perinteiseen tapaan juhannusviikolla ja tarkoitus on nauttia kesästä ja Kuopion seudusta taas pari kuukautta. Ehkäpä välillä ehtii piipahtaa pikkureissulla, jossakin muuallakin Euroopassa. Kime4Kids lähestyy taas. Tänä vuonna Tarinagolfissa pelataan jo yhdeksännen kerran. Heinäkuun 7. päivänä luvassa on taas kiva päivä. Melko tutulla kaavalla mennään eli nautitaan pelistä ja tehdään isolla porukalla lapsille hyvää. Kime

Olympiakokemuksia ja jousipyssyjä

Olympialaiset olivat hieno kokemus myös televisiotöissä. Tykkäsin kovasti ja voisin tehdä saman uudelleen ihan milloin vain. Pääsin seuraamaan jääkiekkoa vähän eri kantilta kuin yleensä ja samalla tekemään pariakin eri hommaa eli studiokommentointia ja sain olla äänessä Oskari Saaren kanssa pelien aikana selostamossa. Molemmat hommat olivat mielekkäitä. Oikeastaan ainoa asia joka Pyeongchangin-reissusta jäi harmittamaan, etten ehtinyt nähdä oikein muita lajeja. Lumilajit, joita olisin halunnut käydä katsomassa, olivat vuorilla ja sinne oli tunnin matka ja kulkeminen pikkuisen hankalaa. Harmi, ettei Suomi päässyt jääkiekkoturnauksessa parhaalle tasolleen. Muutamat yksilöt onnistuivat olympiaturnauksen vaatimalla tasolla, mutta kokonaisuudessa onnistujia oli liian vähän. Olisin kaivannut Leijonilta myös enemmän pelirohkeutta. NHL:ssä nuoret suomalaiset ovat sen sijaan olleet vakuuttavia. Kaikki suomalaiset, jotka ovat nousseet esiin pelaavat uransa parasta kauttaan ja he ovat nousseet isoihin rooleihin omissa joukkueissaan. Kun tulee runsaasti vastuuta ja peliaikaa, on myös mahdollisuus onnistua. Mikko Rantasen, Aleksander Barkovin, Patrik Laineen ja kumppaneiden onnistumiset tekevät hyvää koko suomalaiselle jääkiekolle. Menestyjien avulla saamme lisää nuoria ensinnäkin NHL:aan ja sitä kautta vielä isoihin rooleihin. Nykyisissä nuorissa on Suomen A-maajoukkueelle todella hyvä runko tuleviin koitoksiin isoissa turnauksissa. Laineen 40 maalia on huima suoritus, mutta kilpailijakin on kova, jos hän meinaa maalikuninkuuden viedä. Aika paljon pitää Patrikin vielä maaleja läiskiä, jos meinaa Ovetshkinin voittaa, mutta uskotaan siihen. Suomalainen maalikuningas olisi todella kova juttu. Laine on iso mies ja saa todella hyvän vipuvarren, kun ampuu. Pitää kuitenkin muistaa, että tuollaisen tason maalintekijästä puhuttaessa on pakko olla synnynnäinen lahjakkuus ja lisäksi taitoa on pitänyt jalostaa todella kovalla työllä. Aikamoinen määrä on pitänyt ampuilla kiekkoja takapihalla Esimerkiksi Ovetshkinin maila on niin löysä, etten minä saisi sillä kiekkoa edes nousemaan. Hänellä on poikkeuksellinen taito käyttää vipuvarttaan oikein ja saada maila toimimaan kuin jousipyssy. Kevään pelejä on aina mielenkiintoista seurata. Toivotaan suomalaisille onnistumisia täällä NHL:ssä ja savolaisille siellä Liigassa. Kime

Peukut pystyssä Eaglesille

Kävin viisissä olympialaisissa pelaajana, mutta olen todella innoissani, kun pääsen seuraamaan kisoja nyt toiselta kantilta, televisiokommentaattorina ja katsojana. Siinä vaiheessa kun lupauduin hommaan, oli oletus, että NHL-pelaajatkin ovat mukana kisoissa, mutta niillä mennään, jotka ovat käytettävissä. Minulle se teetättää lisää taustatöitä, koska kisoissa on paljon pelaajia, joita en tunne ennakolta. Jopa Suomen joukkueessa on minulle uusia tuttavuuksia, mutta se vain lisää mielenkiintoa, kun pääsen tutustumaan joukkueisiin kunnolla. Odotan tasaista turnausta. On vaikea sanoa, mikä joukkue on suurin suosikki. Ilman kansallistunnuksia pelaavalla Venäjällä on nimekkäin joukkue, mutta taustalla on todella tasaista. Suomella on hyvä paikka voittaa vaikka olympiakultaa. Pelaajana muiden lajien seuraamiseen ei ole ollut olympialaisissa mahdollisuuksia. Toivottavasti pääsisin nyt näkemään ensimmäistä kertaa esimerkiksi avajaiset. Myös muita suomalaislajeja olisi kiva nähdä. Esimerkiksi Iivo Niskasen hiihtoja olisi mukava käydä katsomassa. Olen saanut pelata omalla urallani Suomen kapteeniksi valitun Lasse Kukkosen kanssa ja hän on ehdottomasti koko porukan sydän. Lasse on erittäin tärkeä palanen joukkuetta, vaikka välillä jäällä kiirettä pitäisikin. Hän pystyy korvaamaan kokemuksellaan nopeuden puutetta ja suurin hyöty hänestä tulee kopissa ja penkillä hengenluojana. Hän on myös tuttu ja luotettava kaveri valmennuksen suuntaan. Täällä Pohjois-Amerikassa olympiaturnausta ei ole jääkiekon osalta paljon julkisuudessa käsitelty, mutta muuten Pyeongchangin kisat ovat kyllä esillä. Olympialähetyksiä mainostetaan televisioissa päivittäin ja kisat ovat iso asia myös amerikkalaisille, niin kuin pitää ollakin. On mielenkiintoista nähdä, millaiset kisat Etelä-Koreassa järjestetään. Philadelphiassa paljon olympialaisia enemmän puhuttaa tällä hetkellä Eagles, joka eteni ensimmäistä kertaa sitten kauden 2004 Super Bowliin. Olin paikan päällä seuraamassa, kun Eagles varmisti paikanSuper Bowlissa, enkä muista sellaista meininkiä vähään aikaan kokeneeni. Tämä kaupunki elää juuri nyt täysillä joukkueen mukana. Amerikkalainen jalkapallo on aivan suvereenisti kaupungin ykköslaji ja se näkyy ja kuuluu kaikkialle. Ihmiset puhuvat Eaglesista koko ajan ja lehdet ovat täynnä juttuja joukkueesta. Täällä ihmiset tykkäävät järjestää kotonaan isoja Super Bowl -juhlia ja uskon, että mekin menemme perheenä joidenkin ystävien luokse peliä katsomaan. Itse emme järjestä mitään sen kummempaa, sillä minä lähden jo heti seuraavana aamuna aamukoneella kohti Etelä-Koreaa. Jää siis Super Bowl juhla minun osaltani lyhyeksi. Jos voitto tulee, niin harmittaa, kun jää ainutkertainen mestaruusparaati näkemättä. Pidetään peukut pystyssä Eaglesille. Tom Brady on voittanut jo liian monta mestaruutta. Nyt on Philadelphian vuoro. Kime

Linnasta Monttuun

Itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa oli todella hieno kokemus minulle ja vaimolleni Johannalle. Kutsut olivat arvokkaat ja juhlavat, mutta se yllätti, kuinka tiiviissä ihmiset juhlissa ovat. Kun tila oli vähissä, tuli seisottua monta tuntia melkein samassa paikassa. Kokoonnuimme tuttujen jääkiekkoilijoiden kanssa jo ennen juhlia ja itse vastaanotolla pääsimme tapaaman paljon eri alojen ihmisiä Jarkko Niemisestä Mölli Keinoseen ja kansanedustajiin. Erityisesti mieleeni jäi keskustelu Aku Louhimiehen kanssa ja Marja-Liisa Kirvesniemen tapaaminen. Kun katselin juhlien jälkeen kuvia lehdistä, huomasin, että paljon mielenkiintoisia ihmisiä jäi tapaamatta, kun ahtaissa tiloissa ei oikein päässyt liikkumaan. Linnan juhlista oli mukava siirtyä hyväntekeväisyyspeliin. Pietarinkadun Oilersin porukkaa tuli Kuopioon jo perjantaina ja saimme päästettyä ensimmäiset höyryt pihalle ennen h-hetkeä. Lauantaina tapahtuma alkoi iltapäivällä vierailulla Mäntyrinteen perhetukikeskukselle ja KYSin lasten veri- ja syöpätautienosastolle ja siitä päästiin itse peliin. Päivä oli pitkä, kun illaksi jatkettiin vielä huutokauppaan Henry’s Pubiin ja tiukkoihin jälkipeleihin. Tapahtuma onnistui mukavasti ja kokonaisuudessaan viikonloppu oli erittäin onnistunut. Pelin aikana pelotti, kun minut käskettiin makaamaan selälleni, ja Tiki tuli sanomaan, että älä sitten liiku. En ollut ikinä nähnyt moottoripyörätemppua livenä, mutta Tikin puheiden jälkeen tuli sellainen olo, että tässä voi käydä huonostikin. Onneksi pyörää ajoi ammattilainen, sillä nytkin takapyörä osui reiteeni. Ei tainnut moottoripyöräsankari tietää, että minun reiteni eivät ole ihan saman paksuiset kuin normaalilla ihmisellä. Tässä ennen joulua olen ehtinyt Saksaan tapaamaan veljeäni Jussia ja hänen perhettään, mutta joulun saamme viettää perheen kanssa pitkästä aikaa Suomessa. Odotan joulunaikaa innolla. Pääsemme mökille ja kunnon joulusaunaan ja eiköhän pukkikin meillä pyörähdä lahjoineen. Hyvää joulua kaikille.

Atlantin yli ja teatterin lavalle

Suomessa on viime ajat riittänyt kirjoitettavaa entisten jääkiekkoilijoiden elämäkerroista. Ei ole missään nimessä hyväksi lajille, että alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on noussut kiekkoilijoiden kohdalla niin vahvasti esille. Toisaalta olen sitä mieltä, että kun elämäkertoja tehdään, pitää pyrkiä rehellisyyteen. Onneksi laji on muuttunut. Aiemmin alkoholin käyttö oli monikertaista nykyiseen verrattuna. Jääkiekko on mennyt niin paljon eteenpäin vauhdin osalta, että kaukalossa jäisi jalkoihin, jos lotraisi paljon alkoholin kanssa. Tammikuinen Atlantin ylityksemme on nyt esitetty televisiossa. Vaikka välillä reissussa oli raskasta, on kokemus unohtumaton. Muistot 24 päivän matkasta pysyvät mielessäni ikuisesti. Aamut merellä olivat uskomattomia. Näkymä auringon noustessa on sellainen, jota ei muualla pääse kokemaan. Kun muita valoja ei ole häiritsemässä myös tähtitaivaan kirkkaus on asia, jota ei unohda. Kun aika kuluu, on helppo muistaa asioista hienoimmat. Suomen kesä oli hienoa päättää teatterin lavalla roastattavana. Tapahtuma oli upeasti järjestetty ja kokemus loistava. Illassa yllätti oikeastaan vain se, miten paljon Hämäläisen Mika sai paskaa niskaansa. Nousisin samanlaisessa tilaisuudessa lavalle mielelläni uudestaankin, kunhan roastattavana vain olisi joku muu. Kerran elämässä kokemuksista on ollut kiva palata arkeen. Elämä täällä Yhdysvalloissa jatkuu tuttua rataansa. Olen nauttinut elämästä ja siitä, että minulla on mahdollisuus nauttia vapaa-ajasta. On todella hienoa, että tänä vuonna pääsemme koko perheen voimin Suomeen joulun viettoon. Sitä odotellessa mukavaa syksyä ja alkutalvea kaikille. Kime

Kiitokset KalPalle ja kuopiolaisyleisölle

KalPan kevättä oli upeaa seurata. Elin jokaisessa hetkessä mukana. Finaalit olivat kaikin puolin loistavat. Mestaruudesta pelattaessa kaikki on aina pienestä kiinni ja tällä kertaa kokemus ja onnikin olivat Tapparan puolella. Joukkueen lisäksi myös kuopiolainen urheiluyleisö ansaitsee kiitokset. Kevään upea tunnelma välittyi netin välityksellä tänne Pohjois-Amerikkaan asti. Olen kuullut, että Kuopiossa suunnitellaan kaukalon kaventamista. Sillä tavalla pelistä tulee väkisin suoraviivaisempaa ja varmasti myös yleisön kannalta viihdyttävämpää, kun kaukalon kulmiin ei pääse karkuun. KalPan pelaaminen oli päättyneellä kaudella todella nopeaa, eikä siihen tarvitsisi tehdä isoja muutoksia, vaikka kaukaloa kavennettaisi. Toisaalta minun mielestäni KalPa hyötyi playoffeissa muita halleja leveämmästä kotikaukalosta. NHL:n keväässä suurin pettymys on ollut taas kerran Washington. Runkosarjan voittaja on jälleen kerran ulkona. Seurasin Washingtonin ja Pittsburghin ottelusarjaa tarkasti ja Washington oli siinä kyllä pelillisesti edellä, mutta maalivahtipeli petti. Positiiviselle puolelle menevät Nashvillen ja Ottawan selviytyminen konferenssifinaaleihin. Ottawaa en osannut odottaa kärkikahinoihin. Nashvillen kohdalla tiesin, että heillä on mahdollisuuksia, jos Pekka Rinne pelaa omalla huipputasollaan. Mielenkiintoista on seurata, kuinka lopulta käy. Suomessa kevät ei ole kuulemma suosinut golffareita, mutta viileää on ollut välillä täälläkin. Itse en ole ehtinyt pelata golfia koko keväänä kuin yhden kierroksen, mutta kierroksia on toki luvassa. Lähden kesäkuun alkupuolella Scott Hartnellin kanssa Irlantiin ja siellä on tarkoitus golfata joka päivä. Pääsemme vihdoin poikien reissulle, jonka Scott osti minulle lahjaksi, kun pelasin muutama vuosi sitten tuhannennen NHL-pelini. Kime4Kids pelataan tänä kesänä lauantaina 8. heinäkuuta ja varsin tutulla kaavalla mennään. Yrityspuoli on jo myyty loppuun, joten Tarinan molemmat kentät tulevat olemaan taas täynnä. Luvassa on jälleen kiva päivä. Kime

Tsemiä KalPalle

Olen seurannut innolla KalPan pelejä ja odottelen ja malttamattomana pudotuspelien alkamista. KalPalla on taas iso mahdollisuus edessä. Tiukkaa vääntöä on varmasti luvassa, mutta niin pitää tässä vaiheessa kautta ollakin. Pelicans pyrkii pelaamaan fyysisesti. Antaa lahtelaisten höyrytä, sillä fyysisyydellä pelejä ei voiteta. KalPalle riittää mainiosti, kun se pelaa omaa iloista peliään, jota olen nähnyt joukkueen pelaavan. Totta kai menestykseen tarvitaan aina myös ripaus onnea ja terveyttä. Tsemiä KalPa, tällä puolen Atlanttia ollaan hengessä mukana. Täällä Philadelphiassa Flyersin kausi ei ole sujunut yhtä lennokkaasti kuin KalPalla. Vaikka joukkueella on edelleen teoreettiset mahdollisuudet mennä pudotuspeleihin, niin hankalaksi menee. Ainakaan vielä samanlaista draivia ei ole löytynyt kuin viime vuonna. Mediassa puhutaan ja kirjoitetaan joka päivä joukkueesta ja siitä, miten pudotuspelien ulkopuolelle jääminen olisi iso pettymys niin seuralle kuin faneillekin. Kävin eilen syömässä Vallen (Valtteri Filppula) kanssa. Hän alkaa päästä kiinni Flyersin asioihin ja kaupunkikin alkaa tulla tutuksi. Uskon, että Valle on ensi kauden Flyersissä todella isossa roolissa. Olin Valleen yhteydessä heti, kun hänen siirtonsa Tampasta tänne varmistui. Tiedän, miten suuri on muutos lähteä vuosien jälkeen elämään ja pelaamaan aivan uuteen kaupunkiin. Tsemiä Vallelle ja Flyersille loppukauteen. Kesän Kime4Kids-tapahtuman valmistelut on taas aloitettu ja uusia juttujakin on mietinnässä. Suunnitelmat ovat vielä niin auki, ettei uutta sisältöä uskalla luvata. Yhden asian voin kuitenkin luvata, hauska päivä on taas tulossa. Kime

En osta purjevenettä

On mukava olla taas kotona Philadelphiassa. 23 päivän reissu purjeveneellä yli Atlantin oli todella kova. Ei ole lastenleikkiä ylittää valtamerta purjehtien. Välillä aika kävi pitkäksi ja oli muutenkin hankalaa. Vaikka purjeveneessä oli paljon puuhaa, oli vapaa-aikaakin reilusti. Luin muutamia kirjoja ja katsoin ohjelmia iPadilta. Silloin kun ei ollut mitään tehtävää, piti yrittää myös nukkua, mutta ainakaan minulle ei aina tahtonut uni tulla, joten univelkaa reissusta tai paljon. Kun vihdoin saavuimme Las Palmasiin, oli ensimmäinen fiilikseni helpotus siitä, että olimme perillä ja seikkailu oli ohi. Vaikka kokemus oli loistava ja unohtumaton, en purjehdi Atlantin yli koskaan uudelleen, enkä osta ikinä purjevenettä. Tällä hetkellä tuntuu sille, että ihan lähiaikoina en kaipaa minkäänlaisia muitakaan haasteita. Haluan keskittyä perheen kanssa olemiseen. Kevään osalta suunnitelmat menivät tosin osittain uusiksi, kun poikani Samuel mursi jääkiekkopelissä solisluunsa. Ei ollut helppoa seurata vanhempana katsomosta oman pojan kipua. Tarkoituksena oli käydä seuraamassa tiiviisti Samuelin pelejä, mutta nyt pitää keskittyä tsemppaamaan häntä toipumisjakson aikana. Jääkiekonnälkää tyydytän katselemalla paljon Flyersin pelejä ja ensi kuussa on tarkoitus pistäytyä Columbuksessa moikkaamassa Scott Hartnellia ja Kekäläisen Jampea. Samalla pääsen toivottamaan heille tsemppiä loppukauteen. Pikkuhiljaa täälläkin katseet kääntyvät kohti kesää ja on aika alkaa suunnitella Kime4Kids-päivää. Mukavaa talven jatkoa kaikille. Kime

Unohtumaton ilta

Todella iso kiitos yleisölle #44-illasta. Katsojat tekivät päivästä unohtumattoman. Minulle jäi todella tunteikkaat fiilikset ja päivää on mukava muistella. Kaikki oli juuri siitä, mitä ajattelin. KalPa oli hoitanut käytännön järjestelyt niin hienosti, että minun tarvitsi vain ilmestyä paikalle. On pelaajan kannalta aina sykähdyttävää, kun halli on täynnä ihmisiä. Omalta osaltaan tunnelmaani nostivat vieraat, jotka Saku ja Kurri mukaan lukien ihmetteli, kuinka hieno fiilis hallissa oli. Legendaottelun jälkeen minua jännitti todennäköisesti enemmän kuin koskaan. Pelaaminen yleisön edessä on paljon tutumpaa kuin puhuminen. Itse virallinen paidannostotapahtuma oli niin hieno hetki minulle ja perheelleni, että vieläkin menee kylmät väreet iholla, kun sitä ajattelen ja tätä kirjoittelen. Tulen elämään sen hetken mielessäni varmasti vielä monta kertaa ja todennäköisesti aina kun astun Niiralan Monttuun. Sain pelata pitkän uran ja minulla on hienoja muistoja niin Kuopiosta, Nashvillestä, Philadelphiasta kuin Chicagostakin. Tuntui upealla saada omalta kasvattajaseuralta tunnustusta pitkästä urasta. Numeronjäädytys on isoin tunnustus ja kunnianosoitus, jonka seura voi antaa ja se meneekin minun mielessäni Stanley Cup –voiton rinnalle. Juhlailtana en ehtinyt paljon KalPan peliä seurata, mutta onneksi pojat ottivat voiton kotiin. Torstaina ehdin nähdä voiton SaiPasta. KalPa liikkuu todella hyvin ja pelaa kyllä hyvännäköistä lätkää. Uskon, että tuolla tyylillä mennään vielä pitkälle. Minua harmittaakin, että jännitin puhetta sen verran paljon, etten muistanut toivottaa KalPan joukkueelle paljon onnea ja terveyttä loppukaudeksi. Me vietämme loppuvuoden Philadelphiassa ja vietämme ensimmäistä kertaa vuosiin joulua vain oman perheen kesken. Ensi vuoden puolella eteen on tulossa muutamia mielenkiintoisia juttuja, mutta niihin on aika palata myöhemmin. Jouluiloa ja positiivista mieltä kaikille. Kuopiossa nähdään seuraavan kerran juhannuksen tienoilla, kun palaamme kesänviettoon kotikulmille. Kime

World Cup

World Cup oli hieno kokemus Kesä ja syksy ovat menneet äkkiä. Oli mielenkiintoinen projekti olla mukana Suomen World Cup –joukkueen johtoryhmässä. Oli hienoa olla taas joukkueen lähellä ja tällä kertaa seurata asioita managementin puolelta. Jatkosta Leijonissa ei ole sovittu mitään, mutta kokemus oli niin hieno, että mukana olen, jos pyyntö tulee. Esimerkiksi MM-kisoihin verrattuna World Cup on niin lyhyt turnaus, että hyvällä alulla on valtava merkitys. Euroopan joukkue yllätti sillä, että he saivat pelinsä rullamaan heti. Toki heillä oli myös todella paljon NHL:n huipputason pelaajia. Pääsin näkemään myös kolme Pohjois-Amerikan joukkueen peliä ja se oli mielestäni ylivoimaisesti mielenkiintoisin joukkue seurata. Porukka oli täynnä huipputason nuoria, jotka pääsivät nauttimaan hyökkäävästä pelistä. Meidän osaltamme suurin ero kärkimaihin oli varmasti materiaalin laajuudessa. Toisaalta paransimme peliä koko ajan, mutta kehitystä tapahtui liian myöhään. Tilanne oli täysin erilainen kuin kevään MM-kisoissa, joissa voi olla seitsemän peliä ennen kuin tosipelit alkavat. NHL-kauden alussa on ollut hienoa seurata nuorten suomalaispelaajien nousua. Suomi-kiekon kannalta on ihan älyttömän iso ja tärkeä asia, että nuoret miehet ottavat vastuullisia rooleja heti. Toivotaan, että samantyylisiä pelimiehiä saataisiin tänne vielä lisää. Tulen varmasti innolla seuraamaan kaikkien suomalaistulokkaiden otteita. Turnausprojektissa mukana eläminen osoitti, että kiekko houkuttelee minua edelleen, mutta ehkä tiiviimpi paluu lajin pariin on ajankohtaista vasta joskus myöhemmin. Tällä hetkellä nautin niin paljon vapaudesta, etten ole valmis heittämään sitä pois. Kime

Kevät toi kaipuun

Pudotuspelejä katsellessa on tullut sellainen ole, että ensimmäistä kertaa viime kesän jälkeen olen kaivannut elämää jääkiekkoilijana. Kävin livenä katselemassa kaikki Flyersin kotipelit ja lisäksi kävimme Lauri Marjamäen ja Saku Koivun kanssa katsomassa paikan päällä kaksi Washington-Pittsburgh-sarjan peliä ja yhden Tampan pelin. On tosiaan ollut kiva katsella otteluja, päästä seuraamaan loistavia pelejä ja kokemaan upeaa ilmapiiriä halleilla. On myönnettävä, että tätä kiekon täyttämää kevättä tosiaan kaipaa! Veikkailin Chicagolle ja Anaheimille pitkää kevättä, mutta molemmat joukkueet ovat jo pihalla peleistä. Minulle joukkueiden putoaminen oli yllätys, mutta se vain kertoo, että NHL:n pudotuspeleissä kuka vaan voi voittaa kenet tahansa. Chicagon pelejä seuratessa tuli myös mieleen, kuinka ainutkertainen viime kevät oli. Kiekkokauden kääntyessä loppusuoralle ovat ajatukset jo kesässäkin. Menen muutaman kaverini kanssa Ranskaan kesäkuun alussa katsomaan yhden jalkapallon EM-kisaottelun ja siitä lennän Suomeen kesäkuun puolivälin maissa. Juhannusjuhlien jälkeen aletaankin taas suunnitella meidän Kime 4 Kids -kisaa kovasti. Kiva päivä on taas varmasti tulossa. Myös syksyn World Cup -joukkueen tapahtumia on edessä kesän aikana ja ne jatkuvat sitten tiiviimmin elokuun lopulla. Tulee olemaan todella kiva haaste olla ensimmäistä kertaa mukana Leijonissa joukkueenjohdon puolella. Kyllä täällä jo kesää odotellaan. Pian nähdään. Kime

Tukea jatkossa Mäntyrinteelle

Vaikka pelihommat päättyivät viime kesänä niin kuin toivoinkin niiden päättyvän, on jääkiekon ympärillä riittänyt puuhaa edelleen. Mestarijoukkueen perinteinen vierailu Valkoisessatalossa olikin vielä aika paljon isompi juttu kuin ikinä osasin kuvitella. Obaman tapaamisesta ja puheesta jäi niin kova muisto, että sitä kelpaa vielä muutaman kerran muistella. Obaman sanoista minulle tuli aika iso uutinen Philadelphiassakin ja aika moni ihminen on tullut sen jälkeen nykäisemään hihasta ja sanomaan, että olipa mahtava juttu. Kävin myös Nashvillessa lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Ensin All Stars –tapahtumassa ja sitten alumniottelussa. Oli aivan loistava reissu, kun pääsin käymään ensimmäisen NHL-seurani vieraana. Tapasin paljon eri ihmisiä, jotka olivat jääkiekon kanssa tekemisissä jo silloin kun pelasin siellä ja ehdin tavata myös vanhoja perhetuttuja. Nashvillesta on niin hienot muistot, että sinne on aina kiva palata. Kaupunkiin on erityinen side jo siksi, että kaikki kolme lastamme ovat syntyneet siellä. Käväisimme myös Pekka Rinteen kanssa syömässä niin hyvin, että se ilta hurahti aika pitkään! Erityisen hienoa oli päästä tapaamaan David Poile, jonka ansiosta minä sain ensimmäisen kerran mahdollisuuden näyttää taitojani NHL:ssä. Ilman häntä urani olisi voinut olla aika toisen näköinen. Olen pienessä roolissa myös Suomen maajoukkueessa, kun World cupia pelataan syksyllä. Toistaiseksi olen ollut mukana muutamassa puhelinpalaverissa ennen kuin ensimmäinen ryhmä nimettiin. Loppukauden aikana on tarkoituksena käydä täällä päässä katsomassa muutamia puolustajia, jotka jäivät ryhmän ulkopuolelle vielä näissä ensimmäisissä valinnoissa. Käyn lisäksi katsomassa jonkin verran NHL-pelejä Flyersin hallissa ja tarkkailen samalla suomalaispelaajien otteita ja laitan viestiä eteenpäin valmennusjohdolle. NHL:ssä on luvassa mielenkiintoinen kevät. Veikkaan, että idän puolelta Washington menee finaaliin ja lännen puolelta joko Anaheim tai Chicago. Washington on ollut todella kova koko vuoden ja joukkue on hyvin rakennettu. Heidän veskarinsa on myös pelannut huikean. Lännen puoli on hankalampi veikata, koska siellä on niin tasaista, että finaalissa voi olla kuka vaan viidestä tai kuudesta kärkijoukkueesta. Laitan Chicagon suosikiksi, koska heidän kokemuksensa playoffkiekosta on niin kova ja tiedän, miten he valmistautuvat ratkaisuotteluihin. Anaheim on toinen joka pelannut todella hyvin viime aikoina ja jos he jatkavat samaa rataa, niin joukkue tulee olemaan kova loppukahinoissa. Kun kesä lähestyy vauhdilla, on hyvä kertoa, että vaihdamme Kime 4 Kidsissä hyväntekeväisyyskohdetta. Jo ihan alun perin, kun Hämäläisen Mikan kanssa lähdettiin hyväntekeväisyyshommiin mukaan, puhuttiin, että mennään yhden kohteen kanssa aina noin 5¬-7 vuotta. Ajatus oli, että sillä tavalla toimimalla, pystymme todellakin auttamaan kohdetta, jota tuetaan. Vaikka tukemme menee jatkossa Mäntyrinteen perhetukikeskukselle, se ei todellakaan, että unohtaisimme Kysin lasten veri- ja syöpätautien osaston kokonaan. Ajatus on, että haluamme edelleenkin olla mukana auttamassa myös heitä, jos osastolla on jotain akuuttia tarvetta. Lisäksi joka kesäiset osastolla vierailut ovat minulle henkilökohtaisesti niin tärkeitä, etten jätä niitä pois missään nimessä. Mäntyrinteen perhetukikeskuksessa tehdään arvokasta työtä, kun alle 12-vuotiata lapsia ja heidän perheitään autetaan alkuun elämän tiellä. Kohta taas pelataan golfia. Toivottavasti mahdollisimman moni on kanssamme tekemässä hyvää. Kime

Kunnioitusta - Respect

Pääsimme viettämään pitkästä aikaa suomalaista joulua. Edellisen kerran olimme joulun Suomessa NHL:n lakkovuonna 2004, joten jo oli aikakin. Kun jouluaamuna sattui vielä satamaan lunta, niin pääsimme mökin pihassa laskemaan porukalla pulkkamäkeä. Meillä oli sukulaisia kylässä ja saimme viettää perinteistä joulua herkkuineen. Kun vielä Joulupukki ehti meillekin, kävimme saunassa ja pääsin pienelle pulahdukselle Kallaveteen, niin kyllä oli jouluntunnelma kohdallaan. Matka Suomeen oli hieno koko perheelle. Ehdin Suomessa ollessamme käymään myös nuorten MM-kisoissa Helsingissä ja sain kunnian olla kutsuvieraana Teemun paidanjäädytystilaisuudessa. Teemu on ollut minulle todella iso roolimalli ja oli ilo saada pelata hänen kanssaan vuosia maajoukkueessa. Koimme paljon hienoja hetkiä, tuli kovia voittoja ja kitkeriä tappioita. Arvostan Teemua todella paljon. Hän pysyi jääkiekon huipulla poikkeuksellisen pitkään ja mikä vielä parempaa, hän on aivan huipputyyppi kaukalon ulkopuolella. Respect. Tiedän, että Suomessa on uutisoitu siitä, etten saanut kutsua Linnanjuhliin ja jäin huomiotta myös Urheilugaalassa. En voi väittää, ettenkö olisi ottanut kutsua itsenäisyyspäivänjuhliin tai jotakin tunnustusta gaalassa vastaan mielelläni. Ei ole minun asiani arvioida muiden tekemiä päätöksiä, mutta harmikseni huomasin, että arvostukseni on aika pientä suomalaisten päättäjien silmissä. Itse asiassa minua ja uraani arvostetaan enemmän Pohjois-Amerikassa kuin Suomessa Olen erittäin iloinen Jarkko Niemisen, Koivun Sakun ja muiden palkittujen puolesta, sillä tiedän, mitä huippu-urheilu ja pitkä ura ihmiseltä vaatii. Itse sain tehdä työtä jota rakastin 15-vuotiaasta lähtien ja sain työstäni vielä todella hyvää palkkaa. Yritin aina tehdä työni täysillä ja olin onnekas, että pystyin pelaamaan niin pitkän uran. Oman urani aikana kunnioitus oli todella tärkeässä roolissa. Halusin pitää huolta siitä, että kunnioitan joukkuetovereita ja peliä ja yritin huolehtia myös siitä, että muut joukkueessa toimivat samoin. Sain kunnian pelata Leijona-paidassa pitkään ja maajoukkuepeleillä oli valtava merkitys urani kannalta. Ilman Suomen paitaan pääsyä, olisi urani varmasti ollut toisenlainen. Uskon, että huomionosoituksitta jääminen on myös omaa syytäni. Olen aina pyrkinyt pitämään matalaa profiilia pelihommien ulkopuolella. En ole halunnut olla näkyvästi esillä iltapäivä- tai naistenlehdissä. Varmasti osaltaan asioihin vaikuttaa sekin, että olen kotoisin Kuopiosta. Suomalaispäättäjien silmissä savolaispoika on helpompi ohittaa kuin Etelä-Suomessa kasvanut. On upea juttu, että Suomen nuoret voittivat toisen MM-kullan kolmeen vuoteen. Täällä Pohjois-Amerikassa en ole juurikaan päässyt seuraamaan Suomi-kiekon kehitystä, mutta oli hienoa nähdä nyt kaksi peliä. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, miten isokokoinen Suomen joukkue oli. Kun koon lisäksi on taitoa ja luisteluvoimaa, niin tulosta tulee. Ja kyllähän ykköskenttä oli huikea. Jo tulosten perusteella näyttää sille, että ruohojuuritasolla on alettu tehdä oikeita asioita. Mestaruuksien hetkelläkin on kuitenkin hyvä muistaa, että antakaa nuorten nauttia peleistä ja pelaamisesta. Voittamisen pakko tulee kyllä myöhemmin uralla eteen. Kime

Isä vs. poika -kulmavääntöjä

Pääsemme pitkästä aikaa Suomeen joulun viettoon ja koko perhe odottaa sitä innolla. Toivottavasti Kuopion seudulle sataisi kunnolla lunta, että lapset näkisivät ensimmäistä kertaa elämässään kunnollisen valkoisen joulun. Isoja suunnitelmia joulun pyhiksi ei ole, mutta eiköhän sitä mökillä vietetä ja ainakin joulusaunassa käydä. Omat ravintolat pitää jossakin välissä tarkastaa ja muutaman KalPan pelin ajattelin käydä katsomassa. Jääkiekkoa on tullut seurattua yllättävän paljon, koska nyt siihen on ollut aikaa. Olen katsonut sekä KalPan pelejä netistä että seurannut NHL-kiekkoa. KalPan pelaaminen näyttää hyvältä. Paketti on erinomaisesti kasassa. Kävin itse asiassa tällä viikolla itsekin jäällä kokonaista kolme kertaa ja täysissä varusteissa, kun poikamme Samuel oli kotona lyhyellä lomalla koulusta. Luistelin ensimmäistä kertaa sitten viime kevään finaalien, mutta vielähän tuota pystyssä pysyi. Samuel halusi kokeilla pieniä isä vastaan poika kulmavääntöjä ja onneksi niistä on sen verran kokemusta, että vastusta pystyin tarjoamaan. Jäällä ei tullut yhtään sellainen olo, että haluaisin palata pelikentille, selkä jysähti jumiin heti ja on pakko myöntää rehellisesti, että vanhaksi tässä alkaa tulla. Kohta häviän omalle pojalle! Vaikka lopetin pelihommat Kime 4 Kids –hyväntekeväisyysgolfin kuusi kesää kestänyt perinne jatkuu. Tapahtuma on ollut iso juttu ja se, että se on vuosi vuodelta kasvanut, on ollut minulle yllätys. Suuret kiitokset kasvusta kaikille osanottajille. Kime 4 Kids –golfia on hieno järjestää, kun huomaa, että ihmiset viihtyvät tapahtumassa ja samalla pystymme auttamaan sairaita lapsia. Pieniä muutoksia tapahtumaan on luvassa, mutta joulun alusaikaan kuuluu odottamisen jännitys. Palataan uusiin asioihin sitten, kun niiden aika on. Mukavaa joulunodotusta kaikille, loihtikaahan Savoon valkea joulu. Kime