torstai 29. marraskuuta 2018

Upea suomalaissyksy

Suomalaisten alkukausi NHL-jäillä on ollut uskomattoman hieno. Melkein jokaiselta osa-alueelta tilastokärjestä löytyy suomalainen pelaaja. On todella harvinaista herkkua, että pelaajamme ovat niin näkyvästi esillä. Kaiken lisäksi myös moni sellainen pelaaja, joka ei näy tilastojen kärjessä, on pelannut erinomaisen alkukauden. Suomi-kiekolla menee tällä hetkellä loistavasti. Toivottavasti pojilla riittää virtaa kauden loppuun asti. Oli hienoa pistäytyä Suomessa maajoukkueen järjestämässä numeronjäädytystilaisuudessa. Ilta ja koko viikonloppu pysyvät mielessäni erityisinä. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun minulle tärkeät ihmiset olivat tulleet paikalle juhlistamaan hienoa kunnianosoitusta. Illan ohjelma niin KalPan kuin maajoukkueen järjestämissä juhlallisuuksissa oli samantyyppinen. Molemmat tapahtumat oli järjestetty upeasti, mutta kyllähän Suomen paidan nostoa oli seuraamassa enemmän ihmisiä niin katsomossa kuin tietysti televisionkin välityksellä. Tänä syksynä on ollut kiva tehdä Kimanttia-podcastia yhdessä Antti Mäkisen kanssa. Nautin, kun pääsen juttelemaan NHL:stä ja muistakin jääkiekkoasioista. Omista kokemuksista vuosien varrella on mukava höpötellä, etenkin kun Antin kanssa ei tule hiljaisia hetkiä. Olemme saaneet ohjelmasta todella paljon palautetta ja se on ollut vielä enimmäkseen positiivista, kiitoksia siitä. Yritetään jatkaa samalla tyylillä. Mukavaa alkutalvea kaikille. Kime

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Suurin mahdollinen kunnia

Olen todella otettu, että Jääkiekkoliitto on päättänyt nostaa Leijona-paitani kattoon. Sen isompaa kunnianosoitusta suomalainen jääkiekkoilija ei voi saada ja asia on pyörinyt päässäni melkein päivittäin sen jälkeen, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran loppukesästä. Olemme päässeet yhdessä liiton kanssa suunnittelemaan illan kulkua ja ainakin itselleni siitä tulee varmasti ikimuistoinen. Paikalle Helsinkiin on tulossa paljon porukkaa myös Kuopiosta ja on hienoa päästä juhlistamaan hetkeä läheisteni kanssa. Onneksi pääsin harjoittelemaan juhlallisuuksia jo viime vuonna, kun KalPa jäädytti numeroni. Minulla on maajoukkuevuosilta upeita muistoja. Päällimmäisenä mielessä ovat viidet olympialaiset ja niistä saavutetut neljä mitalia, vaikka sitä kultaista ei koskaan tullutkaan. Yhteiset matkat ja hienot ihmiset eivät unohdu. Erittäin iso asia on myös se, että maajoukkuepelien ansiosta pääsin esille ja sain mahdollisuuden pelata NHL:ssä. Kun omat pelit on pelattu, on mukava, että olen saanut mahdollisuuksia päästä seuraamaan lajia läheltä. Tulevalla kaudella Viasatin ja Viaplayn asiantuntijana pyrin tuomaan NHL:n arkea lähemmäksi katsojia. Vaikka olen sivussa aktiivipelaamisesta ja –toiminnasta, seuraan NHL-pelejä päivittäin ja käyn livenä katsomassa Flyersin otteita täällä Philadelphiassa pari kertaa viikossa. Tuon Skypen välityksellä katsojille reaaliaikaista tietoa siitä, mitä NHL-jäillä tapahtuu. Arvioin muun muassa, kuka on kuuma, kuka ei ja miten suomalaisilla on mennyt. Viime vuoden kommentaattorireissu olympialaisiin Etelä-Koreaan oli todella hieno kokemus ja toivottavasti saan samankaltaisen mahdollisuuden joskus uudestaan. Yhtä lähellä peliä kuin siellä, en ole päässyt olemaan kertaakaan sen jälkeen, kun lopetin urani 2015. Pääsin haistelemaan jätkien ja joukkueen fiiliksiä ja arvokisa-arjen aistimen oli pitkästä aikaa kivaa. Vaikka nautinkin joukkueen mukana elämisestä, uskon, että hommat jäävät jatkossakin samalle tasolle kuin tähän asti eli teen hauskoja kommentointikeikkoja, jos kysyntää riittää. Pääsen syksyn kuluessa käymään muutaman kerran myös Suomessa. Jo nyt syyskuun lopussa on luvassa reissu Helsinkiin, kun siellä järjestetään HIFK:n 20 vuoden takaisen mestaruuden kunniaksi juhlailta. On vielä erityisen hienoa, että lauantaina 29. syyskuuta HIFK:n vastustajana on KalPa. Marraskuussa onkin sitten edessä jääkiekkourani ehkä kaikkein kovin juttu, kun paita nousee Hartwall Areenan kattoon. Näyttää, että puuhaa riittää tällekin syksylle aika mukavasti. Oikein mukavaa syksyä kaikille. Kime

torstai 24. toukokuuta 2018

Vegasin uskomaton tarina

Kesä on jo niin pitkällä, että jääkiekon MM-kisatkin on jo pelattu ja täällä Pohjois-Amerikassa päästään NHL-finaaleihin. Itse näin MM-kisoista ainoastaan yhden Suomen pelin ja se oli valitettavasti puolivälierä Sveitsiä vastaan. Siinä Suomi ei päässyt omalle tasolleen ja mielestäni Sveitsi ansaitsi voiton. Ymmärrän, että MM-kisoihin halutaan paljon joukkueita, että jääkiekkoa saataisi levitettyä mahdollisimman laajalle ja peli saisi yhä uusia ystäviä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyinen tilanne, jossa pelejä voitetaan 10-0, ei ole kenenkään etu. Nykymuotoisena turnauksessa on liikaa joukkueita ja sen vuoksi myös tapahtuma venyy liian pitkäksi. Tällä puolen Atlanttia on ollut hieno seurata Vegas Golden Knightsin uskomatonta tarinaa. Kun itse liityin vuonna 1998 expansionjoukkueeseen, pelaajamateriaali oli niin paljon suppeampi, että Nashvillen GM David Poile joutui kaivamaan pelaajia toden teolla. Nykyisin muiden joukkueiden ”jämäpelaajatkin” ovat valmiiksi jo korkeammalla tasolla. Lisäksi Golden Knightsia rakennettaessa pelaajat on valittu todella huolella. Jo joukkuetta kasattaessa oli tarkasti selvillä, millaista peliä joukkue haluaa pelata ja sen jälkeen on valittu juuri nopeaan pelitapaan sopivia yksilöitä. Lisäksi joukkuetta rakennettaessa on päädytty pelaajiin, joilla on luonnetta. Näin joukkueen kemia on saatu huippuhyväksi. Kannattaa huomata, että porukkaa ruvettiin rakentamaan kolme kertaa Stanley Cupin voittaneen Marc-Andre Fleuryn ympärille. Maalivahti Fleury on pelannut uskomattoman kauden ja kaikki on osunut kohdalleen. Totta kai valmennuksella on ollut iso rooli pelisysteemin ja ilmapiirin luomisessa, mutta kyllä minä annan isoimmat pisteet seuran GM:lle ja valmennukselle siitä, miten he ovat koonneet palapelin juuri oikeantyyppisistä pelaajista. Ehdimme perheen kanssa Suomeen perinteiseen tapaan juhannusviikolla ja tarkoitus on nauttia kesästä ja Kuopion seudusta taas pari kuukautta. Ehkäpä välillä ehtii piipahtaa pikkureissulla, jossakin muuallakin Euroopassa. Kime4Kids lähestyy taas. Tänä vuonna Tarinagolfissa pelataan jo yhdeksännen kerran. Heinäkuun 7. päivänä luvassa on taas kiva päivä. Melko tutulla kaavalla mennään eli nautitaan pelistä ja tehdään isolla porukalla lapsille hyvää. Kime

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Olympiakokemuksia ja jousipyssyjä

Olympialaiset olivat hieno kokemus myös televisiotöissä. Tykkäsin kovasti ja voisin tehdä saman uudelleen ihan milloin vain. Pääsin seuraamaan jääkiekkoa vähän eri kantilta kuin yleensä ja samalla tekemään pariakin eri hommaa eli studiokommentointia ja sain olla äänessä Oskari Saaren kanssa pelien aikana selostamossa. Molemmat hommat olivat mielekkäitä. Oikeastaan ainoa asia joka Pyeongchangin-reissusta jäi harmittamaan, etten ehtinyt nähdä oikein muita lajeja. Lumilajit, joita olisin halunnut käydä katsomassa, olivat vuorilla ja sinne oli tunnin matka ja kulkeminen pikkuisen hankalaa. Harmi, ettei Suomi päässyt jääkiekkoturnauksessa parhaalle tasolleen. Muutamat yksilöt onnistuivat olympiaturnauksen vaatimalla tasolla, mutta kokonaisuudessa onnistujia oli liian vähän. Olisin kaivannut Leijonilta myös enemmän pelirohkeutta. NHL:ssä nuoret suomalaiset ovat sen sijaan olleet vakuuttavia. Kaikki suomalaiset, jotka ovat nousseet esiin pelaavat uransa parasta kauttaan ja he ovat nousseet isoihin rooleihin omissa joukkueissaan. Kun tulee runsaasti vastuuta ja peliaikaa, on myös mahdollisuus onnistua. Mikko Rantasen, Aleksander Barkovin, Patrik Laineen ja kumppaneiden onnistumiset tekevät hyvää koko suomalaiselle jääkiekolle. Menestyjien avulla saamme lisää nuoria ensinnäkin NHL:aan ja sitä kautta vielä isoihin rooleihin. Nykyisissä nuorissa on Suomen A-maajoukkueelle todella hyvä runko tuleviin koitoksiin isoissa turnauksissa. Laineen 40 maalia on huima suoritus, mutta kilpailijakin on kova, jos hän meinaa maalikuninkuuden viedä. Aika paljon pitää Patrikin vielä maaleja läiskiä, jos meinaa Ovetshkinin voittaa, mutta uskotaan siihen. Suomalainen maalikuningas olisi todella kova juttu. Laine on iso mies ja saa todella hyvän vipuvarren, kun ampuu. Pitää kuitenkin muistaa, että tuollaisen tason maalintekijästä puhuttaessa on pakko olla synnynnäinen lahjakkuus ja lisäksi taitoa on pitänyt jalostaa todella kovalla työllä. Aikamoinen määrä on pitänyt ampuilla kiekkoja takapihalla Esimerkiksi Ovetshkinin maila on niin löysä, etten minä saisi sillä kiekkoa edes nousemaan. Hänellä on poikkeuksellinen taito käyttää vipuvarttaan oikein ja saada maila toimimaan kuin jousipyssy. Kevään pelejä on aina mielenkiintoista seurata. Toivotaan suomalaisille onnistumisia täällä NHL:ssä ja savolaisille siellä Liigassa. Kime

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Peukut pystyssä Eaglesille

Kävin viisissä olympialaisissa pelaajana, mutta olen todella innoissani, kun pääsen seuraamaan kisoja nyt toiselta kantilta, televisiokommentaattorina ja katsojana. Siinä vaiheessa kun lupauduin hommaan, oli oletus, että NHL-pelaajatkin ovat mukana kisoissa, mutta niillä mennään, jotka ovat käytettävissä. Minulle se teetättää lisää taustatöitä, koska kisoissa on paljon pelaajia, joita en tunne ennakolta. Jopa Suomen joukkueessa on minulle uusia tuttavuuksia, mutta se vain lisää mielenkiintoa, kun pääsen tutustumaan joukkueisiin kunnolla. Odotan tasaista turnausta. On vaikea sanoa, mikä joukkue on suurin suosikki. Ilman kansallistunnuksia pelaavalla Venäjällä on nimekkäin joukkue, mutta taustalla on todella tasaista. Suomella on hyvä paikka voittaa vaikka olympiakultaa. Pelaajana muiden lajien seuraamiseen ei ole ollut olympialaisissa mahdollisuuksia. Toivottavasti pääsisin nyt näkemään ensimmäistä kertaa esimerkiksi avajaiset. Myös muita suomalaislajeja olisi kiva nähdä. Esimerkiksi Iivo Niskasen hiihtoja olisi mukava käydä katsomassa. Olen saanut pelata omalla urallani Suomen kapteeniksi valitun Lasse Kukkosen kanssa ja hän on ehdottomasti koko porukan sydän. Lasse on erittäin tärkeä palanen joukkuetta, vaikka välillä jäällä kiirettä pitäisikin. Hän pystyy korvaamaan kokemuksellaan nopeuden puutetta ja suurin hyöty hänestä tulee kopissa ja penkillä hengenluojana. Hän on myös tuttu ja luotettava kaveri valmennuksen suuntaan. Täällä Pohjois-Amerikassa olympiaturnausta ei ole jääkiekon osalta paljon julkisuudessa käsitelty, mutta muuten Pyeongchangin kisat ovat kyllä esillä. Olympialähetyksiä mainostetaan televisioissa päivittäin ja kisat ovat iso asia myös amerikkalaisille, niin kuin pitää ollakin. On mielenkiintoista nähdä, millaiset kisat Etelä-Koreassa järjestetään. Philadelphiassa paljon olympialaisia enemmän puhuttaa tällä hetkellä Eagles, joka eteni ensimmäistä kertaa sitten kauden 2004 Super Bowliin. Olin paikan päällä seuraamassa, kun Eagles varmisti paikanSuper Bowlissa, enkä muista sellaista meininkiä vähään aikaan kokeneeni. Tämä kaupunki elää juuri nyt täysillä joukkueen mukana. Amerikkalainen jalkapallo on aivan suvereenisti kaupungin ykköslaji ja se näkyy ja kuuluu kaikkialle. Ihmiset puhuvat Eaglesista koko ajan ja lehdet ovat täynnä juttuja joukkueesta. Täällä ihmiset tykkäävät järjestää kotonaan isoja Super Bowl -juhlia ja uskon, että mekin menemme perheenä joidenkin ystävien luokse peliä katsomaan. Itse emme järjestä mitään sen kummempaa, sillä minä lähden jo heti seuraavana aamuna aamukoneella kohti Etelä-Koreaa. Jää siis Super Bowl juhla minun osaltani lyhyeksi. Jos voitto tulee, niin harmittaa, kun jää ainutkertainen mestaruusparaati näkemättä. Pidetään peukut pystyssä Eaglesille. Tom Brady on voittanut jo liian monta mestaruutta. Nyt on Philadelphian vuoro. Kime

maanantai 18. joulukuuta 2017

Linnasta Monttuun

Itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa oli todella hieno kokemus minulle ja vaimolleni Johannalle. Kutsut olivat arvokkaat ja juhlavat, mutta se yllätti, kuinka tiiviissä ihmiset juhlissa ovat. Kun tila oli vähissä, tuli seisottua monta tuntia melkein samassa paikassa. Kokoonnuimme tuttujen jääkiekkoilijoiden kanssa jo ennen juhlia ja itse vastaanotolla pääsimme tapaaman paljon eri alojen ihmisiä Jarkko Niemisestä Mölli Keinoseen ja kansanedustajiin. Erityisesti mieleeni jäi keskustelu Aku Louhimiehen kanssa ja Marja-Liisa Kirvesniemen tapaaminen. Kun katselin juhlien jälkeen kuvia lehdistä, huomasin, että paljon mielenkiintoisia ihmisiä jäi tapaamatta, kun ahtaissa tiloissa ei oikein päässyt liikkumaan. Linnan juhlista oli mukava siirtyä hyväntekeväisyyspeliin. Pietarinkadun Oilersin porukkaa tuli Kuopioon jo perjantaina ja saimme päästettyä ensimmäiset höyryt pihalle ennen h-hetkeä. Lauantaina tapahtuma alkoi iltapäivällä vierailulla Mäntyrinteen perhetukikeskukselle ja KYSin lasten veri- ja syöpätautienosastolle ja siitä päästiin itse peliin. Päivä oli pitkä, kun illaksi jatkettiin vielä huutokauppaan Henry’s Pubiin ja tiukkoihin jälkipeleihin. Tapahtuma onnistui mukavasti ja kokonaisuudessaan viikonloppu oli erittäin onnistunut. Pelin aikana pelotti, kun minut käskettiin makaamaan selälleni, ja Tiki tuli sanomaan, että älä sitten liiku. En ollut ikinä nähnyt moottoripyörätemppua livenä, mutta Tikin puheiden jälkeen tuli sellainen olo, että tässä voi käydä huonostikin. Onneksi pyörää ajoi ammattilainen, sillä nytkin takapyörä osui reiteeni. Ei tainnut moottoripyöräsankari tietää, että minun reiteni eivät ole ihan saman paksuiset kuin normaalilla ihmisellä. Tässä ennen joulua olen ehtinyt Saksaan tapaamaan veljeäni Jussia ja hänen perhettään, mutta joulun saamme viettää perheen kanssa pitkästä aikaa Suomessa. Odotan joulunaikaa innolla. Pääsemme mökille ja kunnon joulusaunaan ja eiköhän pukkikin meillä pyörähdä lahjoineen. Hyvää joulua kaikille.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Atlantin yli ja teatterin lavalle

Suomessa on viime ajat riittänyt kirjoitettavaa entisten jääkiekkoilijoiden elämäkerroista. Ei ole missään nimessä hyväksi lajille, että alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on noussut kiekkoilijoiden kohdalla niin vahvasti esille. Toisaalta olen sitä mieltä, että kun elämäkertoja tehdään, pitää pyrkiä rehellisyyteen. Onneksi laji on muuttunut. Aiemmin alkoholin käyttö oli monikertaista nykyiseen verrattuna. Jääkiekko on mennyt niin paljon eteenpäin vauhdin osalta, että kaukalossa jäisi jalkoihin, jos lotraisi paljon alkoholin kanssa. Tammikuinen Atlantin ylityksemme on nyt esitetty televisiossa. Vaikka välillä reissussa oli raskasta, on kokemus unohtumaton. Muistot 24 päivän matkasta pysyvät mielessäni ikuisesti. Aamut merellä olivat uskomattomia. Näkymä auringon noustessa on sellainen, jota ei muualla pääse kokemaan. Kun muita valoja ei ole häiritsemässä myös tähtitaivaan kirkkaus on asia, jota ei unohda. Kun aika kuluu, on helppo muistaa asioista hienoimmat. Suomen kesä oli hienoa päättää teatterin lavalla roastattavana. Tapahtuma oli upeasti järjestetty ja kokemus loistava. Illassa yllätti oikeastaan vain se, miten paljon Hämäläisen Mika sai paskaa niskaansa. Nousisin samanlaisessa tilaisuudessa lavalle mielelläni uudestaankin, kunhan roastattavana vain olisi joku muu. Kerran elämässä kokemuksista on ollut kiva palata arkeen. Elämä täällä Yhdysvalloissa jatkuu tuttua rataansa. Olen nauttinut elämästä ja siitä, että minulla on mahdollisuus nauttia vapaa-ajasta. On todella hienoa, että tänä vuonna pääsemme koko perheen voimin Suomeen joulun viettoon. Sitä odotellessa mukavaa syksyä ja alkutalvea kaikille. Kime