Atlantin yli ja teatterin lavalle

Suomessa on viime ajat riittänyt kirjoitettavaa entisten jääkiekkoilijoiden elämäkerroista. Ei ole missään nimessä hyväksi lajille, että alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on noussut kiekkoilijoiden kohdalla niin vahvasti esille. Toisaalta olen sitä mieltä, että kun elämäkertoja tehdään, pitää pyrkiä rehellisyyteen. Onneksi laji on muuttunut. Aiemmin alkoholin käyttö oli monikertaista nykyiseen verrattuna. Jääkiekko on mennyt niin paljon eteenpäin vauhdin osalta, että kaukalossa jäisi jalkoihin, jos lotraisi paljon alkoholin kanssa. Tammikuinen Atlantin ylityksemme on nyt esitetty televisiossa. Vaikka välillä reissussa oli raskasta, on kokemus unohtumaton. Muistot 24 päivän matkasta pysyvät mielessäni ikuisesti. Aamut merellä olivat uskomattomia. Näkymä auringon noustessa on sellainen, jota ei muualla pääse kokemaan. Kun muita valoja ei ole häiritsemässä myös tähtitaivaan kirkkaus on asia, jota ei unohda. Kun aika kuluu, on helppo muistaa asioista hienoimmat. Suomen kesä oli hienoa päättää teatterin lavalla roastattavana. Tapahtuma oli upeasti järjestetty ja kokemus loistava. Illassa yllätti oikeastaan vain se, miten paljon Hämäläisen Mika sai paskaa niskaansa. Nousisin samanlaisessa tilaisuudessa lavalle mielelläni uudestaankin, kunhan roastattavana vain olisi joku muu. Kerran elämässä kokemuksista on ollut kiva palata arkeen. Elämä täällä Yhdysvalloissa jatkuu tuttua rataansa. Olen nauttinut elämästä ja siitä, että minulla on mahdollisuus nauttia vapaa-ajasta. On todella hienoa, että tänä vuonna pääsemme koko perheen voimin Suomeen joulun viettoon. Sitä odotellessa mukavaa syksyä ja alkutalvea kaikille. Kime