Suurin mahdollinen kunnia

Olen todella otettu, että Jääkiekkoliitto on päättänyt nostaa Leijona-paitani kattoon. Sen isompaa kunnianosoitusta suomalainen jääkiekkoilija ei voi saada ja asia on pyörinyt päässäni melkein päivittäin sen jälkeen, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran loppukesästä. Olemme päässeet yhdessä liiton kanssa suunnittelemaan illan kulkua ja ainakin itselleni siitä tulee varmasti ikimuistoinen. Paikalle Helsinkiin on tulossa paljon porukkaa myös Kuopiosta ja on hienoa päästä juhlistamaan hetkeä läheisteni kanssa. Onneksi pääsin harjoittelemaan juhlallisuuksia jo viime vuonna, kun KalPa jäädytti numeroni. Minulla on maajoukkuevuosilta upeita muistoja. Päällimmäisenä mielessä ovat viidet olympialaiset ja niistä saavutetut neljä mitalia, vaikka sitä kultaista ei koskaan tullutkaan. Yhteiset matkat ja hienot ihmiset eivät unohdu. Erittäin iso asia on myös se, että maajoukkuepelien ansiosta pääsin esille ja sain mahdollisuuden pelata NHL:ssä. Kun omat pelit on pelattu, on mukava, että olen saanut mahdollisuuksia päästä seuraamaan lajia läheltä. Tulevalla kaudella Viasatin ja Viaplayn asiantuntijana pyrin tuomaan NHL:n arkea lähemmäksi katsojia. Vaikka olen sivussa aktiivipelaamisesta ja –toiminnasta, seuraan NHL-pelejä päivittäin ja käyn livenä katsomassa Flyersin otteita täällä Philadelphiassa pari kertaa viikossa. Tuon Skypen välityksellä katsojille reaaliaikaista tietoa siitä, mitä NHL-jäillä tapahtuu. Arvioin muun muassa, kuka on kuuma, kuka ei ja miten suomalaisilla on mennyt. Viime vuoden kommentaattorireissu olympialaisiin Etelä-Koreaan oli todella hieno kokemus ja toivottavasti saan samankaltaisen mahdollisuuden joskus uudestaan. Yhtä lähellä peliä kuin siellä, en ole päässyt olemaan kertaakaan sen jälkeen, kun lopetin urani 2015. Pääsin haistelemaan jätkien ja joukkueen fiiliksiä ja arvokisa-arjen aistimen oli pitkästä aikaa kivaa. Vaikka nautinkin joukkueen mukana elämisestä, uskon, että hommat jäävät jatkossakin samalle tasolle kuin tähän asti eli teen hauskoja kommentointikeikkoja, jos kysyntää riittää. Pääsen syksyn kuluessa käymään muutaman kerran myös Suomessa. Jo nyt syyskuun lopussa on luvassa reissu Helsinkiin, kun siellä järjestetään HIFK:n 20 vuoden takaisen mestaruuden kunniaksi juhlailta. On vielä erityisen hienoa, että lauantaina 29. syyskuuta HIFK:n vastustajana on KalPa. Marraskuussa onkin sitten edessä jääkiekkourani ehkä kaikkein kovin juttu, kun paita nousee Hartwall Areenan kattoon. Näyttää, että puuhaa riittää tällekin syksylle aika mukavasti. Oikein mukavaa syksyä kaikille. Kime