Veri vetää jäälle...

Viikkoja on vierähtänyt kauden viimeisimmästä pelistämme. Kuten viime kerralla kirjoitin päätöksentekoprosessista kiekkourani mahdollisen jatkon suhteen, kroppaa ja mieltä on tässä tullut kuunneltua samalla kun Stanley Cupin playoffs pelejä on tullut seurattua. Kyllä taitaa eläkkeelle siirtyminen NHL-kiekkoilusta siirtyä ainakin vuodella, sen verran positiivista on ollut ”sisäinen palaute” ja kylläpä tuo veri näyttää vetävän vielä takaisin jäälle tavoittelemaan Stanley Cup-kannua! Olisihan se hienoa jos vaikka kesällä 2015 olisi Kuopiossa Lord Stanleyn kannu ja myös nuo Ruotsin kuninkaalliset. Kannattaa ”pysyä tällä kanavalla”, sopimuksen viimeistely voi tulla ajankohtaiseksi erittäin pian ja kun se on kohdillaan, kerron enemmän yksityiskohtia. Kime

Kroppaa kuunnellen

Kautemme loppui liian aikaisin, kun hävisimme pudotuspelien avauskierroksen seitsemännen pelin New Yorkissa. Pelasimme Rangersia vastaan hyvän ja tasaisen sarjan, mutta he puolustivat erittäin hyvin ja siksi me pääsimme hyökkäyssuuntaan omalle tasollemme vain hetkittäin. Rangers on jatkanut hyviä otteitaan meidät pudotettuaankin. Erittäin liikkuva ryhmä ja erinomainen maalivahti ovat toimiva yhdistelmä. Pelien päätyttyä pari viikkoa meni ihan huilatessa. Ehdimme käydä myös perhelomalla Aruballa, mutta nyt olen taas aloittamassa pikkuhiljaa treenailua, etten pääse turpoamaan palloksi. Sopimukseni päättyi kauden päätyttyä, mutta seura on antanut minulle aikaa pohtia mahdollista jatkoani rauhassa. Ratkaisevaa onkin, mille homma alkaa tuntua harjoitellessa. Jos koen, että patukoissani on virtaa ja pystyn pelaamaan hyvällä tasolla, jatkan, mutta minun on oltava sataprosenttisen varma asiasta. Kime4Kids odottaa taas puolentoista kuukauden päässä. Firmasarja on jo täynnä ja käyn parhaillaan läpi listaa muista kutsuvieraista.Toivottavasti saamme myös uusia kiinnostavia kasvoja mukaan.Tapasin kauden lopulla Philadelphiassa joukkueemme entisen pelaajan Peter Forsbergin ja hänen hyvän ystävänsä prinssi Danielin. Illallisen yhteydessä oli puhetta myös Kime4Kidsistä ja molemmat lupasivat, että tulevat jonakin vuonna pelaamaan. Kyllähän kuninkaallisen saaminen vieraaksi olisi uskomattoman kova juttu. Prinssi Daniel on kuulemma myös erittäin hyvä golfari. Itse olen ehtinyt golfata kymmenkunta kierrosta. Aika heti pelien päätyttyä on yleensä ollut sitä aikaa, kun olen ehtinyt pelata eniten. Tilanne toki muuttuu, jos kroppa ja mieli haluavat jääkiekosta eläkkeelle, silloin aikaa olisi golfille kesälläkin. Antaa ajan kulua, kesä kyllä kertoo, vieläkö veri vetää jäälle. Kime

Rangersia kaatamaan

Minulla oli tälle kaudelle kaksi isoa tavoitetta: uran viimeiset olympialaiset toivat mitalin ja nyt pääsemme NHL-playoffseihin jahtaamaan menestystä. Selviytyminen kauden huipennukseen oli iso helpotus, mutta nythän taistelu vasta alkaa. Olemme olleet marraskuun jälkeen yksi liigan parhaista joukkueista. Pelimme on kehittynyt, mutta tiedän, että pystymme parantamaan vieläkin. Kun vain saamme pidettyä kunnon vireen yllä, meillä on hyvät mahdollisuudet edetä pitkälle. Luistelu ja maalivahtipeli ovat olleet selkeät vahvuutemme. Toisaalta meillä on parannettavaa pelien sisällä. Olemme saattaneet pelata 50 minuuttia hyvin, mutta laskea mustan kymmenminuuttisen aikana vastustajan peliin. Pudotuspeleissä notkahduksia ei voi tapahtua. Valmentajamme Craig Berube on itse pelannut melkein tuhat NHL-ottelua ja hän ymmärtää konkaripelaajaa hyvin. Valmentaja on kysellyt koko kauden ajan, mille minusta tuntuu ja haluaisinko jättää joitakin pelejä väliin, että olen parhaassa mahdollisessa kunnossa nyt tärkeimpien pelien alkaessa. Hyvin on mennyt, olen pysynyt suhteellisen terveenä ja jalatkin tuntuvat tuoreilta. Tiukka sarja on luvassa, mutta New York Rangersia lähdetään kaatamaan. Kime

Kiitos Leijonat

NHL:n runkosarja kääntyy loppusuoralle ja taistelu pudotuspelipaikoista on todella tiukkaa. Uskon, että joukkueellamme on hyvät mahdollisuudet pärjätä, kun vain pelaamme vain samalla tavalla joukkueena kuin Leijonien kanssa Sotshissa teimme ja maalivahtipeli on tasokasta. Olympialaisista on nyt kaksi viikkoa ja elämä on palannut normaalirytmiin. Viime peleissä kroppakin on tuntunut taas omalle, kun aikaeron rasitukset on saanut selätettyä. Omalta osaltani maajoukkuepelit ovat nyt ohi, mutta voin jättää pelikentät hyvillä mielin nuoremmille. Oli hienoa tutustua Sami Vatasen ja Olli Määtän kaltaisiin nuoriin miehiin. Uskon, että molemmilla on edessään mainio ura. Tuntuu uskomattomalle ajatella, että olen saanut pelata viidet olympialaiset ja olla voittamassa neljästi mitalia. Vielä palkintojakin upeampia ovat ne monet muistot, joita olen saanut Leijona-joukkueiden kanssa kokea. On ollut aina kunnia-asia pukea maajoukkuepaitaan ja tasitella hyvähenkisten ja sitoutuneiden joukkueiden kanssa. Meille ei ole koskaan ollut yhtä nimekkäitä joukkueita kuin vastustajilla, mutta olemme osoittaneet, että joukkueena ja jokaisen omia vahvuuksia hyödyntäen "pienikin" voi pärjätä. Jos jotakin negatiivista omasta maajoukkueurasta miettiii, nousee päällimmäisenä mieleen se, että minun kohdallani se suuri voitto jäi ottamatta. Pari kertaa kulta oli todella lähellä, mutta pienet asiat saavat aikaan suuria eroja. Yksittäisessä pelissä onnekas pomppu toiseen suuntaan ja tilanne onkin toinen, mutta turha menneillä on joositella. Jätin maajoukkuepelit hymyssä suin. Viitta siirtyi nuoremmille ja tiedän, että tulevissakin arvoturnauksissa Suomi on kaikille vaikea vastustaja. Nyt kaikki ajatukset ovat Flyersissä ja siinä, että pelit jatkuvat pitkälle kesään. Niin kauan kuin pelejä on jäljellä, on mahdollisuus saavuttaa myös jotakin suurta. Kime

Menestyksekästä uutta vuotta

Isot onnittelut Suomen nuorille maailmanmestaruudesta. En ehtinyt seurata yhtään kisapeliä ennen finaalia, mutta sen katsoin yhdessä poikani Samuelin kanssa. Oli hieno peli kaiken kaikkiaan. Onnea kaikille, mestaruuksia ei todellakaan tule joka vuosi. Kaiken lisäksi voitin MM-kullan ansiosta vähän lounasrahaa joukkueemme ruotsalaispelaajilta. Hahah! Tapoihini ei ole koksaan kuulunut tehdä uudenvuoden lupauksia, enkä tehnyt niitä tänäkään vuonna. Joka tapauksessa edessä on mielenkiintoinen vuosi. Maajoukkueemme Sotshin olympialaisiin julkistettiin Suomessa tänään. Itselleni edessä ovat viidennet kisat, mutta olen ehtinyt ajatella kisoja tai puhua niistä kenenkään kanssa todella vähän. Meillä on ollut niin hulinaa omien pelien kanssa, että vielä ei ole ehtinyt olympialaisiin keskittyä. Olemme pelanneet edellisistä 15 pelistä ehkä 12 vieraissa. Viimeisimmästä kuudesta viikosta olen ollut siis viisi reissun päällä. Matkustamisen puolesta kuuden viikon jakso on ollut koko urani raskain. Onneksi vieraspeliputki maksaa itsensä takaisin maaliskuussa, kun saamme pelata paljon kotona. Reissaaminen olisi varmasti tuntunut vieläkin raskaammalle, jos emme olisi oppineet voittamaan myös vieraskentällä. Onnistumiset eivät ole sattumaa. Olen sitä mieltä, että kaiken taustalla on parempi harjoittelu. Uuden valmentajan myötä työnteko on lisääntynyt ja harjoituksissa on ollut paljon kovempi tempo. Tekemisen laatuun on panostettu ja vaatimustaso on koko ajan korkea. Luulen, että se on siirtynyt suoraan peleihin ja tuonut alkukautta enemmän voittoja. Suomessakin on uutisoitu täällä Yhdysvaltojen itärannikolla riehuneista talvimyrskyistä. Tulin itse vasta Phoenixisistä, johon kymmenen päivän vieraskiertueemme päättyi ja missasin pahimman lumimyräkän. Tänne on tosin luvattu illaksikin 20 astetta pakkasta. Saa nähdä miten jalat tutisevat. Mukavaa alkutalvea kaikille, josko lumisateet ja pakkaset pian alkaisivat kunnolla siellä Suomessakin.

Jääkiekko on taas kivaa

Kauden alku oli joukkueellemme todella raskas. Harjoituspelitkin menivät penkin alle, joten sekään ei luvannut hyvää starttia. Pakettimme oli vähän levällään ja sitä kautta peli ei ollut kuosissaan oikein millään osa-alueella. Aluksi uusi valmentaja halusi kokeilla eri koostumuksia, että saisimme peliä käyntiin. Oma peliaikani väheni ja ylivoima-aika hävisi tietyssä vaiheessa melkein kokonaan, kun muutamille täksi kaudeksi hankituille kovapalkkaisille ukoille oli saatava lisää vastuuta. Kun en oikein päässyt pelaamaan ja vielä hävisimme paljon pelejä, pyöri päässä kaikenlaisia ajatuksia. Nyt ne ajat ovat onneksi ohi. Olen päässyt normaaliin rytmiin. Saan tosi hyvin peliaikaa ja sitä kautta jääkiekko on taas kivaa. Päävalmentajan vaihtuminen muutti systeemejämme jämäkämmiksi. Treenit kovenivat ja sitä kautta pelaajille viestitettiin, että löysäily on ohi jopa treeneissä. Kovat ja hyvätasoiset harjoitukset ovat näkyneet myös viime aikojen peleissä. Toivottavasti sama suunta jatkuu tästä eteenpäin. On joukkueellemme erinomainen testi, kun pelaamme seuraavista yhdeksästä pelistä kahdeksan vieraissa. Edelliset nelisen viikkoa olemme pelanneet todella hyvin ja sen vuoksi eteenpäin voi katsoa luottavaisin mielin, mutta tulevien kolmen viikon vieraspeleissä mitataan taas missä oikein menemme. Täällä Pohjois-Amerikassa vietetään Thanksgivingiä ennen kuin joulutohinat alkavat. Itse olen tosin joulukuussa niin paljon reissussa, että joulun tekeminen jää muun perheen harteille. Onneksi saamme sentään huilata jouluna kolme päivää. Mukavaa joulun odotusta kaikille. Kime

Kausi taas käynnissä

Uusi NHL-kausi on taas käynnissä ja yritän nauttia jokaisesta pelistä. On tämä kausi sitten viimeinen tai ei, niin vähissä nämä pelit ovat osaltani kuitenkin. Tässä vaiheessa toivon vain hyvää kautta joukkueellemme, koska ensi kesäkuussa olisi vielä kiva pelata. Siihen pääseminen taas vaatii koko joukkueeltamme tasaisuutta ja kovaa taistelua. Aloitimme kautemme kotiottelulla Torontoa vastaan. Tässä vaiheessa uraa huomaa, että kaikki valmistelut, jotka jokaista ottelua varten pitää tehdä, alkavat vähän puuduttaa. Onneksi vanhakin vertyy, kunhan kausi pääsee kunnolla vauhtiin. Peleihin syttyy aina. Olen kuullut, että KalPa on jäänyt alkukaudesta kotiotteluissaan alle 3000 katsojaan. En tiedä, onko pelien seuraaminen televisiosta ja netistä tehty jo niin helpoksi, etteivät ihmiset jaksa enää lähteä peliin! Siinä on Liigalle miettimisen paikka, kun tilanne on samankaltainen muuallakin. Toivotaan, että porukka löytää taas Niiralan monttuun, kun KalPa on voittanut pelejä. Ilman yleisöä tunnelma latistuu. Vaisummaksi muuttuvaa tunnelmaakin isompi juttu on, ettei menestyvän joukkueen rakentaminen onnistu, jos joukkueen yleisötavoite ei täyty. Yleisöä tarvitaan, jos halutaan, että Kuopion ykkösseura pystyy pitämään kovan tasonsa vuodesta toiseen. Isot kiitokset kaikille teille, jotka elätte mukana pelaajien ilon ja pettymyksen hetkissä. Toivottavasti pystymme tarjoamaan mahdollisimman paljon iloa niin täällä Philadelphiassa kuin siellä Kuopiossakin. Kime