sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kiitos Leijonat

NHL:n runkosarja kääntyy loppusuoralle ja taistelu pudotuspelipaikoista on todella tiukkaa. Uskon, että joukkueellamme on hyvät mahdollisuudet pärjätä, kun vain pelaamme vain samalla tavalla joukkueena kuin Leijonien kanssa Sotshissa teimme ja maalivahtipeli on tasokasta. Olympialaisista on nyt kaksi viikkoa ja elämä on palannut normaalirytmiin. Viime peleissä kroppakin on tuntunut taas omalle, kun aikaeron rasitukset on saanut selätettyä. Omalta osaltani maajoukkuepelit ovat nyt ohi, mutta voin jättää pelikentät hyvillä mielin nuoremmille. Oli hienoa tutustua Sami Vatasen ja Olli Määtän kaltaisiin nuoriin miehiin. Uskon, että molemmilla on edessään mainio ura. Tuntuu uskomattomalle ajatella, että olen saanut pelata viidet olympialaiset ja olla voittamassa neljästi mitalia. Vielä palkintojakin upeampia ovat ne monet muistot, joita olen saanut Leijona-joukkueiden kanssa kokea. On ollut aina kunnia-asia pukea maajoukkuepaitaan ja tasitella hyvähenkisten ja sitoutuneiden joukkueiden kanssa. Meille ei ole koskaan ollut yhtä nimekkäitä joukkueita kuin vastustajilla, mutta olemme osoittaneet, että joukkueena ja jokaisen omia vahvuuksia hyödyntäen "pienikin" voi pärjätä. Jos jotakin negatiivista omasta maajoukkueurasta miettiii, nousee päällimmäisenä mieleen se, että minun kohdallani se suuri voitto jäi ottamatta. Pari kertaa kulta oli todella lähellä, mutta pienet asiat saavat aikaan suuria eroja. Yksittäisessä pelissä onnekas pomppu toiseen suuntaan ja tilanne onkin toinen, mutta turha menneillä on joositella. Jätin maajoukkuepelit hymyssä suin. Viitta siirtyi nuoremmille ja tiedän, että tulevissakin arvoturnauksissa Suomi on kaikille vaikea vastustaja. Nyt kaikki ajatukset ovat Flyersissä ja siinä, että pelit jatkuvat pitkälle kesään. Niin kauan kuin pelejä on jäljellä, on mahdollisuus saavuttaa myös jotakin suurta. Kime

1 kommentti: