maanantai 5. maaliskuuta 2012

Terveiset entiseltä teräsmieheltä

Moi

Yli kahden vuoden ja 248 NHL-ottelun yhtäjaksoinen putki katkesi osaltani alavartalovammaan, mutta nyt eletään onneksi taas sitä aikaa vuodessa, kun runkosarjan päättyminen lähestyy. Se näkyy kovana taisteluna pisteistä joka pelissä ja valmentaja muistuttaa melkein päivittäin, miten jokainen peli on äärimmäisen tärkeä sarjasijoituksen kannalta. Kun kevät lähestyy, peli vain kovenee. Mikäpä olisi sen hienompaa.

Ehdin juuri ennen loukkaantumista nousta 500 tehopisteeseen. Sellaisen rajapyykin saavuttaminen on ollut itsellenikin melkoinen yllätys, kun miettii, millaisin odotuksin tänne lähdin 14 vuotta sitten. Jouduin tullessani kaatamaan aika monta seinää ja murtamaan vanhoja aatteita, kun yleisesti ajateltiin, ettei pieni mies pärjää tässä liigassa. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi, enkä koskaan uskonut, että pelaisin näin pitkään. Olin kuitenkin jo 23-vuotias tullessani Pohjois-Amerikkaan.

Tänä vuonna siirtorajan alla oli yllättävänkin rauhallista. Me saimme pari puolustajaa, joita kaivattiinkin. Tarvitsimme kokoa takalinjoille playoffseja ajatellen ja Pavel Kubina ja Nicklas Grossman olivat hyviä hankintoja.
Mielestäni meillä on hyvä ja luisteleva joukkue kasassa. Viela kun maalivahtimme löytävät parhaan vireensä panosten kasvaessa, ovat mahdollisuutemme erinomaiset.

On mielenkiintoista, että siirtomarkkinoiden aktiivisin seura oli entinen joukkueeni Nashville. Predators teki kovia hankintoja, mutta kyllä mies joukkueen menestyksen takana on ollut ja on Pekka Rinne.
Hän on palannut aivan uskomatomalla tasolla koko kauden. Hyvä Pekka, on aina mukavaa, kun maanmiehet menestyvät.

Tätä kirjoittaessa ulkona on 14 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Loukkaantumisesta huolimatta näyttää hyvältä. Peleihinkin on aina kivempi lähteä, kun aurinko hymyilee eli tervetuloa kevät ja kovat pelit.


Kime

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti