Linnasta Monttuun

Itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa oli todella hieno kokemus minulle ja vaimolleni Johannalle. Kutsut olivat arvokkaat ja juhlavat, mutta se yllätti, kuinka tiiviissä ihmiset juhlissa ovat. Kun tila oli vähissä, tuli seisottua monta tuntia melkein samassa paikassa. Kokoonnuimme tuttujen jääkiekkoilijoiden kanssa jo ennen juhlia ja itse vastaanotolla pääsimme tapaaman paljon eri alojen ihmisiä Jarkko Niemisestä Mölli Keinoseen ja kansanedustajiin. Erityisesti mieleeni jäi keskustelu Aku Louhimiehen kanssa ja Marja-Liisa Kirvesniemen tapaaminen. Kun katselin juhlien jälkeen kuvia lehdistä, huomasin, että paljon mielenkiintoisia ihmisiä jäi tapaamatta, kun ahtaissa tiloissa ei oikein päässyt liikkumaan. Linnan juhlista oli mukava siirtyä hyväntekeväisyyspeliin. Pietarinkadun Oilersin porukkaa tuli Kuopioon jo perjantaina ja saimme päästettyä ensimmäiset höyryt pihalle ennen h-hetkeä. Lauantaina tapahtuma alkoi iltapäivällä vierailulla Mäntyrinteen perhetukikeskukselle ja KYSin lasten veri- ja syöpätautienosastolle ja siitä päästiin itse peliin. Päivä oli pitkä, kun illaksi jatkettiin vielä huutokauppaan Henry’s Pubiin ja tiukkoihin jälkipeleihin. Tapahtuma onnistui mukavasti ja kokonaisuudessaan viikonloppu oli erittäin onnistunut. Pelin aikana pelotti, kun minut käskettiin makaamaan selälleni, ja Tiki tuli sanomaan, että älä sitten liiku. En ollut ikinä nähnyt moottoripyörätemppua livenä, mutta Tikin puheiden jälkeen tuli sellainen olo, että tässä voi käydä huonostikin. Onneksi pyörää ajoi ammattilainen, sillä nytkin takapyörä osui reiteeni. Ei tainnut moottoripyöräsankari tietää, että minun reiteni eivät ole ihan saman paksuiset kuin normaalilla ihmisellä. Tässä ennen joulua olen ehtinyt Saksaan tapaamaan veljeäni Jussia ja hänen perhettään, mutta joulun saamme viettää perheen kanssa pitkästä aikaa Suomessa. Odotan joulunaikaa innolla. Pääsemme mökille ja kunnon joulusaunaan ja eiköhän pukkikin meillä pyörähdä lahjoineen. Hyvää joulua kaikille.

Atlantin yli ja teatterin lavalle

Suomessa on viime ajat riittänyt kirjoitettavaa entisten jääkiekkoilijoiden elämäkerroista. Ei ole missään nimessä hyväksi lajille, että alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on noussut kiekkoilijoiden kohdalla niin vahvasti esille. Toisaalta olen sitä mieltä, että kun elämäkertoja tehdään, pitää pyrkiä rehellisyyteen. Onneksi laji on muuttunut. Aiemmin alkoholin käyttö oli monikertaista nykyiseen verrattuna. Jääkiekko on mennyt niin paljon eteenpäin vauhdin osalta, että kaukalossa jäisi jalkoihin, jos lotraisi paljon alkoholin kanssa. Tammikuinen Atlantin ylityksemme on nyt esitetty televisiossa. Vaikka välillä reissussa oli raskasta, on kokemus unohtumaton. Muistot 24 päivän matkasta pysyvät mielessäni ikuisesti. Aamut merellä olivat uskomattomia. Näkymä auringon noustessa on sellainen, jota ei muualla pääse kokemaan. Kun muita valoja ei ole häiritsemässä myös tähtitaivaan kirkkaus on asia, jota ei unohda. Kun aika kuluu, on helppo muistaa asioista hienoimmat. Suomen kesä oli hienoa päättää teatterin lavalla roastattavana. Tapahtuma oli upeasti järjestetty ja kokemus loistava. Illassa yllätti oikeastaan vain se, miten paljon Hämäläisen Mika sai paskaa niskaansa. Nousisin samanlaisessa tilaisuudessa lavalle mielelläni uudestaankin, kunhan roastattavana vain olisi joku muu. Kerran elämässä kokemuksista on ollut kiva palata arkeen. Elämä täällä Yhdysvalloissa jatkuu tuttua rataansa. Olen nauttinut elämästä ja siitä, että minulla on mahdollisuus nauttia vapaa-ajasta. On todella hienoa, että tänä vuonna pääsemme koko perheen voimin Suomeen joulun viettoon. Sitä odotellessa mukavaa syksyä ja alkutalvea kaikille. Kime

Kiitokset KalPalle ja kuopiolaisyleisölle

KalPan kevättä oli upeaa seurata. Elin jokaisessa hetkessä mukana. Finaalit olivat kaikin puolin loistavat. Mestaruudesta pelattaessa kaikki on aina pienestä kiinni ja tällä kertaa kokemus ja onnikin olivat Tapparan puolella. Joukkueen lisäksi myös kuopiolainen urheiluyleisö ansaitsee kiitokset. Kevään upea tunnelma välittyi netin välityksellä tänne Pohjois-Amerikkaan asti. Olen kuullut, että Kuopiossa suunnitellaan kaukalon kaventamista. Sillä tavalla pelistä tulee väkisin suoraviivaisempaa ja varmasti myös yleisön kannalta viihdyttävämpää, kun kaukalon kulmiin ei pääse karkuun. KalPan pelaaminen oli päättyneellä kaudella todella nopeaa, eikä siihen tarvitsisi tehdä isoja muutoksia, vaikka kaukaloa kavennettaisi. Toisaalta minun mielestäni KalPa hyötyi playoffeissa muita halleja leveämmästä kotikaukalosta. NHL:n keväässä suurin pettymys on ollut taas kerran Washington. Runkosarjan voittaja on jälleen kerran ulkona. Seurasin Washingtonin ja Pittsburghin ottelusarjaa tarkasti ja Washington oli siinä kyllä pelillisesti edellä, mutta maalivahtipeli petti. Positiiviselle puolelle menevät Nashvillen ja Ottawan selviytyminen konferenssifinaaleihin. Ottawaa en osannut odottaa kärkikahinoihin. Nashvillen kohdalla tiesin, että heillä on mahdollisuuksia, jos Pekka Rinne pelaa omalla huipputasollaan. Mielenkiintoista on seurata, kuinka lopulta käy. Suomessa kevät ei ole kuulemma suosinut golffareita, mutta viileää on ollut välillä täälläkin. Itse en ole ehtinyt pelata golfia koko keväänä kuin yhden kierroksen, mutta kierroksia on toki luvassa. Lähden kesäkuun alkupuolella Scott Hartnellin kanssa Irlantiin ja siellä on tarkoitus golfata joka päivä. Pääsemme vihdoin poikien reissulle, jonka Scott osti minulle lahjaksi, kun pelasin muutama vuosi sitten tuhannennen NHL-pelini. Kime4Kids pelataan tänä kesänä lauantaina 8. heinäkuuta ja varsin tutulla kaavalla mennään. Yrityspuoli on jo myyty loppuun, joten Tarinan molemmat kentät tulevat olemaan taas täynnä. Luvassa on jälleen kiva päivä. Kime

Tsemiä KalPalle

Olen seurannut innolla KalPan pelejä ja odottelen ja malttamattomana pudotuspelien alkamista. KalPalla on taas iso mahdollisuus edessä. Tiukkaa vääntöä on varmasti luvassa, mutta niin pitää tässä vaiheessa kautta ollakin. Pelicans pyrkii pelaamaan fyysisesti. Antaa lahtelaisten höyrytä, sillä fyysisyydellä pelejä ei voiteta. KalPalle riittää mainiosti, kun se pelaa omaa iloista peliään, jota olen nähnyt joukkueen pelaavan. Totta kai menestykseen tarvitaan aina myös ripaus onnea ja terveyttä. Tsemiä KalPa, tällä puolen Atlanttia ollaan hengessä mukana. Täällä Philadelphiassa Flyersin kausi ei ole sujunut yhtä lennokkaasti kuin KalPalla. Vaikka joukkueella on edelleen teoreettiset mahdollisuudet mennä pudotuspeleihin, niin hankalaksi menee. Ainakaan vielä samanlaista draivia ei ole löytynyt kuin viime vuonna. Mediassa puhutaan ja kirjoitetaan joka päivä joukkueesta ja siitä, miten pudotuspelien ulkopuolelle jääminen olisi iso pettymys niin seuralle kuin faneillekin. Kävin eilen syömässä Vallen (Valtteri Filppula) kanssa. Hän alkaa päästä kiinni Flyersin asioihin ja kaupunkikin alkaa tulla tutuksi. Uskon, että Valle on ensi kauden Flyersissä todella isossa roolissa. Olin Valleen yhteydessä heti, kun hänen siirtonsa Tampasta tänne varmistui. Tiedän, miten suuri on muutos lähteä vuosien jälkeen elämään ja pelaamaan aivan uuteen kaupunkiin. Tsemiä Vallelle ja Flyersille loppukauteen. Kesän Kime4Kids-tapahtuman valmistelut on taas aloitettu ja uusia juttujakin on mietinnässä. Suunnitelmat ovat vielä niin auki, ettei uutta sisältöä uskalla luvata. Yhden asian voin kuitenkin luvata, hauska päivä on taas tulossa. Kime

En osta purjevenettä

On mukava olla taas kotona Philadelphiassa. 23 päivän reissu purjeveneellä yli Atlantin oli todella kova. Ei ole lastenleikkiä ylittää valtamerta purjehtien. Välillä aika kävi pitkäksi ja oli muutenkin hankalaa. Vaikka purjeveneessä oli paljon puuhaa, oli vapaa-aikaakin reilusti. Luin muutamia kirjoja ja katsoin ohjelmia iPadilta. Silloin kun ei ollut mitään tehtävää, piti yrittää myös nukkua, mutta ainakaan minulle ei aina tahtonut uni tulla, joten univelkaa reissusta tai paljon. Kun vihdoin saavuimme Las Palmasiin, oli ensimmäinen fiilikseni helpotus siitä, että olimme perillä ja seikkailu oli ohi. Vaikka kokemus oli loistava ja unohtumaton, en purjehdi Atlantin yli koskaan uudelleen, enkä osta ikinä purjevenettä. Tällä hetkellä tuntuu sille, että ihan lähiaikoina en kaipaa minkäänlaisia muitakaan haasteita. Haluan keskittyä perheen kanssa olemiseen. Kevään osalta suunnitelmat menivät tosin osittain uusiksi, kun poikani Samuel mursi jääkiekkopelissä solisluunsa. Ei ollut helppoa seurata vanhempana katsomosta oman pojan kipua. Tarkoituksena oli käydä seuraamassa tiiviisti Samuelin pelejä, mutta nyt pitää keskittyä tsemppaamaan häntä toipumisjakson aikana. Jääkiekonnälkää tyydytän katselemalla paljon Flyersin pelejä ja ensi kuussa on tarkoitus pistäytyä Columbuksessa moikkaamassa Scott Hartnellia ja Kekäläisen Jampea. Samalla pääsen toivottamaan heille tsemppiä loppukauteen. Pikkuhiljaa täälläkin katseet kääntyvät kohti kesää ja on aika alkaa suunnitella Kime4Kids-päivää. Mukavaa talven jatkoa kaikille. Kime