tiistai 18. marraskuuta 2014

Samuelin pelireissuilla

Alkukauden viikot ovat menneet nopeasti. Arkisin olen vienyt lapsia kouluun ja jatkanut siitä hallille treenaamaan. Viikonloput puolestaan ovat menneet täysin poikani Samuelin jääkiekkoharrastuksen parissa ja hänen turnauksissaan. Reissata olen siis saanut edelleen, mutta nyt vain viikonloppuisin ja Samuelin kanssa. Kauden alussa oli todella vaikeaa ymmärtää, etten pysty pelaamaan, kun mihinkään ei koske eikä ole mitään oireitakaan. Halu päästä kentälle oli kova ja tulin monta kertaa peleistä kotiin pahalla päällä, kun ärsytti niin pirusti. Viime aikoina pelaamattomuus on ollut ja helpompaa ja olen oppinut ymmärtämään, että eipä tälle tilanteelle nyt voi mitään. Lääkekuurini jatkuu vielä pari kuukautta ja sitten tutkitaan tarkemmin, missä veritulppien kanssa mennään. Olen jättänyt itselleni pienen toivonikkunan auki. Haaveena on, että tässä vielä vuodenvaihteen jälkeen pääsen vetämään luistimet tosimielessä jalkaan, mutta kyllä se ikkuna on vain pikkuisen raollaan. Aika näyttää, mitä tapahtuu. Joukkueemme on aloittanut kautensa ailahtelevasti. Välillä on todella hyviä pelejä, mutta sitten lipsahtaa huonompiakin joukkoon. Tasaisuus pitäisi löytää. Voitot ovat toistaiseksi tulleet pitkälti ylivoimapelin ja ykköskentän ansiosta ja on selvää, että jatkossa tarvitaan enemmän onnistumisia laajemmalta rintamalta. Täällä ja siellä mennään kovaa vauhtia kohti joulua. Yleensä olen toivonut jouluksi vain muutaman päivän lomaa, jonka aikana saa rauhoittua ja viettää aikaa perheen kanssa. Kun vakiotoiveeni nyt toteutuu, toivon tänä vuonna meille kaikille terveyttä ja itselleni lisäksi muutamat uudet alkkarit. Kime

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Update

Fiilis on tällä hetkellä vähän outo. Olen hallilla ja pojat ovat menossa kohta jäälle. Normaalisti kausi lähtisi myös omalta osaltani harjoitusleirin alusta käyntiin. Kaiken lisäksi nyt pitäisi olla käsissä viimeinen kauden alku. Olen tietyllä tavalla hämilläni, mutta uskon, että pelaamattomuus iskee kunnolla vasta, kun sarja alkaa. Jääkiekkoa lukuun ottamatta veritulpat eivät onneksi vaikuta elämääni millään tavalla. Pystyn elämään täysin normaalia elämää, kunhan vain varon, ettei minulle tule haavoja esimerkiksi imuroidessa. Lääkäreiden ohjeet ovat olleet yksinkertaisia. Saan tehdä kaikkea, kunhan varon kontakteja ja haavoja. Tilanteestani on tullut paljon kyselyjä ja olen saanut kannustusviestejä. Kun vielä näen paljon eri ihmisiä muun muassa poikani Samuelin jääkiekkopeleissä ja –treeneissä, olen saanut kertoa moneen otteeseen, mitä tapahtui ja mitä tulee tapahtumaan. Osaltaan sen takia halusin järjestää mediapäivän täällä Philadelphiassa, että tilanne vähän rauhoittuisi. Yritän olla joukkueemme toiminnassa mahdollisimman paljon mukana. Jos käy hyvä tuuri ja pääsen pelaamaan jossain vaiheessa ensi vuotta, on helpompi hypätä arkeen mukaan, kun olen ollut alkukauden tunnelmia kokemassa. Käyn niin monessa kotipelissä kuin pystyn ja itse asiassa meidän GM Ron Hextall toivoi, että kävisin pelien jälkeen juttelemassa poikien kanssa ja opastamassa heitä, jos suinkin pystyn. Toisaalta tarkoituksenani on myös reissata aika paljon Samuelin peleissä mukana, joten poissaolojakin väkisin tulee. Lopuksi haluan kiittää Kysin sydänosasto 4601:n henkilökuntaa. Siellä saamani hoito oli äärimmäisen hienoa ja olin todella hyvissä käsissä. Täällä päässä lääkärit olivat todella tyytyväisiä kokeisiin, jotka minulle tehtiin ja hoitoon, jota minulle on annettu. Se on hieno merkki siitä, miten korkeatasoista suomalainen sairaanhoito on. Terveiset vielä kaikille osastolla ja isot kiitokset. Lämpimät kiitokset myös kaikille teille, jotka olitte mukana viidettä kertaa järjestetyssä golftapahtumassamme. 53 400 euroa on upea summa. Tuella on suuri merkitys pienille ihmisille.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Veri vetää jäälle...

Viikkoja on vierähtänyt kauden viimeisimmästä pelistämme. Kuten viime kerralla kirjoitin päätöksentekoprosessista kiekkourani mahdollisen jatkon suhteen, kroppaa ja mieltä on tässä tullut kuunneltua samalla kun Stanley Cupin playoffs pelejä on tullut seurattua. Kyllä taitaa eläkkeelle siirtyminen NHL-kiekkoilusta siirtyä ainakin vuodella, sen verran positiivista on ollut ”sisäinen palaute” ja kylläpä tuo veri näyttää vetävän vielä takaisin jäälle tavoittelemaan Stanley Cup-kannua! Olisihan se hienoa jos vaikka kesällä 2015 olisi Kuopiossa Lord Stanleyn kannu ja myös nuo Ruotsin kuninkaalliset. Kannattaa ”pysyä tällä kanavalla”, sopimuksen viimeistely voi tulla ajankohtaiseksi erittäin pian ja kun se on kohdillaan, kerron enemmän yksityiskohtia. Kime

perjantai 30. toukokuuta 2014

Kroppaa kuunnellen

Kautemme loppui liian aikaisin, kun hävisimme pudotuspelien avauskierroksen seitsemännen pelin New Yorkissa. Pelasimme Rangersia vastaan hyvän ja tasaisen sarjan, mutta he puolustivat erittäin hyvin ja siksi me pääsimme hyökkäyssuuntaan omalle tasollemme vain hetkittäin. Rangers on jatkanut hyviä otteitaan meidät pudotettuaankin. Erittäin liikkuva ryhmä ja erinomainen maalivahti ovat toimiva yhdistelmä. Pelien päätyttyä pari viikkoa meni ihan huilatessa. Ehdimme käydä myös perhelomalla Aruballa, mutta nyt olen taas aloittamassa pikkuhiljaa treenailua, etten pääse turpoamaan palloksi. Sopimukseni päättyi kauden päätyttyä, mutta seura on antanut minulle aikaa pohtia mahdollista jatkoani rauhassa. Ratkaisevaa onkin, mille homma alkaa tuntua harjoitellessa. Jos koen, että patukoissani on virtaa ja pystyn pelaamaan hyvällä tasolla, jatkan, mutta minun on oltava sataprosenttisen varma asiasta. Kime4Kids odottaa taas puolentoista kuukauden päässä. Firmasarja on jo täynnä ja käyn parhaillaan läpi listaa muista kutsuvieraista.Toivottavasti saamme myös uusia kiinnostavia kasvoja mukaan.Tapasin kauden lopulla Philadelphiassa joukkueemme entisen pelaajan Peter Forsbergin ja hänen hyvän ystävänsä prinssi Danielin. Illallisen yhteydessä oli puhetta myös Kime4Kidsistä ja molemmat lupasivat, että tulevat jonakin vuonna pelaamaan. Kyllähän kuninkaallisen saaminen vieraaksi olisi uskomattoman kova juttu. Prinssi Daniel on kuulemma myös erittäin hyvä golfari. Itse olen ehtinyt golfata kymmenkunta kierrosta. Aika heti pelien päätyttyä on yleensä ollut sitä aikaa, kun olen ehtinyt pelata eniten. Tilanne toki muuttuu, jos kroppa ja mieli haluavat jääkiekosta eläkkeelle, silloin aikaa olisi golfille kesälläkin. Antaa ajan kulua, kesä kyllä kertoo, vieläkö veri vetää jäälle. Kime

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Rangersia kaatamaan

Minulla oli tälle kaudelle kaksi isoa tavoitetta: uran viimeiset olympialaiset toivat mitalin ja nyt pääsemme NHL-playoffseihin jahtaamaan menestystä. Selviytyminen kauden huipennukseen oli iso helpotus, mutta nythän taistelu vasta alkaa. Olemme olleet marraskuun jälkeen yksi liigan parhaista joukkueista. Pelimme on kehittynyt, mutta tiedän, että pystymme parantamaan vieläkin. Kun vain saamme pidettyä kunnon vireen yllä, meillä on hyvät mahdollisuudet edetä pitkälle. Luistelu ja maalivahtipeli ovat olleet selkeät vahvuutemme. Toisaalta meillä on parannettavaa pelien sisällä. Olemme saattaneet pelata 50 minuuttia hyvin, mutta laskea mustan kymmenminuuttisen aikana vastustajan peliin. Pudotuspeleissä notkahduksia ei voi tapahtua. Valmentajamme Craig Berube on itse pelannut melkein tuhat NHL-ottelua ja hän ymmärtää konkaripelaajaa hyvin. Valmentaja on kysellyt koko kauden ajan, mille minusta tuntuu ja haluaisinko jättää joitakin pelejä väliin, että olen parhaassa mahdollisessa kunnossa nyt tärkeimpien pelien alkaessa. Hyvin on mennyt, olen pysynyt suhteellisen terveenä ja jalatkin tuntuvat tuoreilta. Tiukka sarja on luvassa, mutta New York Rangersia lähdetään kaatamaan. Kime

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kiitos Leijonat

NHL:n runkosarja kääntyy loppusuoralle ja taistelu pudotuspelipaikoista on todella tiukkaa. Uskon, että joukkueellamme on hyvät mahdollisuudet pärjätä, kun vain pelaamme vain samalla tavalla joukkueena kuin Leijonien kanssa Sotshissa teimme ja maalivahtipeli on tasokasta. Olympialaisista on nyt kaksi viikkoa ja elämä on palannut normaalirytmiin. Viime peleissä kroppakin on tuntunut taas omalle, kun aikaeron rasitukset on saanut selätettyä. Omalta osaltani maajoukkuepelit ovat nyt ohi, mutta voin jättää pelikentät hyvillä mielin nuoremmille. Oli hienoa tutustua Sami Vatasen ja Olli Määtän kaltaisiin nuoriin miehiin. Uskon, että molemmilla on edessään mainio ura. Tuntuu uskomattomalle ajatella, että olen saanut pelata viidet olympialaiset ja olla voittamassa neljästi mitalia. Vielä palkintojakin upeampia ovat ne monet muistot, joita olen saanut Leijona-joukkueiden kanssa kokea. On ollut aina kunnia-asia pukea maajoukkuepaitaan ja tasitella hyvähenkisten ja sitoutuneiden joukkueiden kanssa. Meille ei ole koskaan ollut yhtä nimekkäitä joukkueita kuin vastustajilla, mutta olemme osoittaneet, että joukkueena ja jokaisen omia vahvuuksia hyödyntäen "pienikin" voi pärjätä. Jos jotakin negatiivista omasta maajoukkueurasta miettiii, nousee päällimmäisenä mieleen se, että minun kohdallani se suuri voitto jäi ottamatta. Pari kertaa kulta oli todella lähellä, mutta pienet asiat saavat aikaan suuria eroja. Yksittäisessä pelissä onnekas pomppu toiseen suuntaan ja tilanne onkin toinen, mutta turha menneillä on joositella. Jätin maajoukkuepelit hymyssä suin. Viitta siirtyi nuoremmille ja tiedän, että tulevissakin arvoturnauksissa Suomi on kaikille vaikea vastustaja. Nyt kaikki ajatukset ovat Flyersissä ja siinä, että pelit jatkuvat pitkälle kesään. Niin kauan kuin pelejä on jäljellä, on mahdollisuus saavuttaa myös jotakin suurta. Kime

tiistai 7. tammikuuta 2014

Menestyksekästä uutta vuotta

Isot onnittelut Suomen nuorille maailmanmestaruudesta. En ehtinyt seurata yhtään kisapeliä ennen finaalia, mutta sen katsoin yhdessä poikani Samuelin kanssa. Oli hieno peli kaiken kaikkiaan. Onnea kaikille, mestaruuksia ei todellakaan tule joka vuosi. Kaiken lisäksi voitin MM-kullan ansiosta vähän lounasrahaa joukkueemme ruotsalaispelaajilta. Hahah! Tapoihini ei ole koksaan kuulunut tehdä uudenvuoden lupauksia, enkä tehnyt niitä tänäkään vuonna. Joka tapauksessa edessä on mielenkiintoinen vuosi. Maajoukkueemme Sotshin olympialaisiin julkistettiin Suomessa tänään. Itselleni edessä ovat viidennet kisat, mutta olen ehtinyt ajatella kisoja tai puhua niistä kenenkään kanssa todella vähän. Meillä on ollut niin hulinaa omien pelien kanssa, että vielä ei ole ehtinyt olympialaisiin keskittyä. Olemme pelanneet edellisistä 15 pelistä ehkä 12 vieraissa. Viimeisimmästä kuudesta viikosta olen ollut siis viisi reissun päällä. Matkustamisen puolesta kuuden viikon jakso on ollut koko urani raskain. Onneksi vieraspeliputki maksaa itsensä takaisin maaliskuussa, kun saamme pelata paljon kotona. Reissaaminen olisi varmasti tuntunut vieläkin raskaammalle, jos emme olisi oppineet voittamaan myös vieraskentällä. Onnistumiset eivät ole sattumaa. Olen sitä mieltä, että kaiken taustalla on parempi harjoittelu. Uuden valmentajan myötä työnteko on lisääntynyt ja harjoituksissa on ollut paljon kovempi tempo. Tekemisen laatuun on panostettu ja vaatimustaso on koko ajan korkea. Luulen, että se on siirtynyt suoraan peleihin ja tuonut alkukautta enemmän voittoja. Suomessakin on uutisoitu täällä Yhdysvaltojen itärannikolla riehuneista talvimyrskyistä. Tulin itse vasta Phoenixisistä, johon kymmenen päivän vieraskiertueemme päättyi ja missasin pahimman lumimyräkän. Tänne on tosin luvattu illaksikin 20 astetta pakkasta. Saa nähdä miten jalat tutisevat. Mukavaa alkutalvea kaikille, josko lumisateet ja pakkaset pian alkaisivat kunnolla siellä Suomessakin.