Pariisin kautta Suomen kesään

Miesten kolmas maailmanmestaruus oli jälleen hieno tunnustus koko suomalaiselle jääkiekolle. Näin semifinaalin ja loppuottelun ja Suomi pelasi juuri niin kuin meillä on ollut tapana eli pirunhienoa joukkuepeliä isolla leijonasydämellä. Suomella oli varmasti vähemmän taitoa kuin monella muulla joukkueella, mutta sydäntä joukkueella oli sitäkin enemmän. Vaikka olen nähnyt ja kokenut monenlaisia pelejä, jännitys oli finaalipelin aikana kova, kun Kanada painoi päälle vahvasti. Onneksi Kevin Lankinen oli todella hyvä. Pohjois-Amerikassa MM-kisapelejä näytetään todella vähän ja suorana tulivat oikeastaan vain Yhdysvaltojen pelit. Selostajat Amerikassakin olivat kuitenkin todella innoissaan Kaapo Kakosta ja tuntuivat olevan varmoja, että suomalaisesta tulee NHL:n ykkösvaraus. On hämmästyttävää, miten valmis pelimies Kakko on jo 18-vuotiaana. Hän pystyy ottamaan paikan NHL:stä heti. On hienoa seurata nuorten suomalaisten menestystä, kun esimerkiksi Kakko on jo maailmanmestari niin 18-vuotiaissa, 20-vuotiaissa kuin miehissäkin. Menestys ei ole sattumaa. Jääkiekon asema Suomessa on vahva. Lisäksi sekä seurojen että Jääkiekkoliiton panostus taitovalmennukseen on auttanut nuoria pirusti. Joukkuepelaaminen Suomessa on hallittu aina. mutta nyt nautitaan siitä, että yksilötaitojen kehittämiseen on taas alettu panostaa. Toki pitää muistaa, että jotkut yksilöt, kuten Kaapo Kakko, ovat jo synnynnäisesti lahjakkaita. Sitten taitoa on vain määrätietoisesti jalostettu portaittain. Kovalla työllä pärjää urheilussa pitkälle, mutta kun puhutaan Kakon kaltaisista poikkeusluokan yksilöistä, on lahjat lajiin saatu jo äidin mahassa. Kirjoitan tätä blogipäivitystä lentokentällä Pariisissa. Kävimme parin tuttavaperheen kanssa seuraamassa tenniksen Ranskan avoimia, mutta nyt on suunta jo kohti Suomen kesää. Tänä vuonna tulemme kesän viettoon normaalia aiemmin, kun myös palaamme Yhdysvaltoihin jo elokuun alussa, sillä ystävä menee siellä naimisiin. Rytmitykseltään kesäloma siis on vähän erikoinen, mutta muilta osin mennään niin kuin ennekin. On rennompaa, kun ei suunnittele liikaa ohjelmaa. Kime4Kids toki lähestyy ja 13. heinäkuuta pelataan taas hyvän asian puolesta. Kun olen asettunut Suomeen alkaa toden teolla myös kymmenvuotisjuhlakisan suunnittelu. Nauttikaahan kesästä, niin aion tehdä minäkin. Kime

Mukavia yllätyksiä ja hyviä lyöntejä

NHL:n pudotuspelejä on ollut tänä keväänä mukava seurata. Playoffsit ovat olleet todella hienot. Itselleni Carolina Hurricanes on ollut kaikkein suurin yllätys, kun he pudottivat ensin puolustavan mestarin ja sitten vielä Islandersin tyylikkäästi 4-0. Nyt vain tiellä on Tuukka Rask, jolla näyttää Bostonin kanssa olevan suomalaisista parhaat mahdollisuudet kannuun. Joonas Donskoi ja San Jose tuleekin minun papereissani jäljellä olevista neljästä porukasta hyvänä kakkosena. Kokonaisuutena on uskomatonta, että runkosarjan parhaat joukkueet ovat ulkona ja toisaalta yllätysjoukkueita on pysynyt mukana. Lisäksi seiskapeleihin etenevät sarjat tuovat aina lisämielenkiintoa. NHL:n pudotuspelien lisäksi yritän seurata myös MM-kisoja, jos niitä vain sattuu televisiosta tulemaan. Näin Suomen Kanada-pelin ja uskoisin, että viimeistään kisojen loppupelejä näytetään myös täällä Atlantin tällä puolen. Kokonaisuutena Suomen kisat ovat käynnistyneet mukavasti, joten toivotaan tsemiä Leijonille. Heinäkuun 13. päivänä tarinassa järjestetään Kime4Kids jo kymmenennen kerran. Yritämme tuoda tapahtumaan muutamia uusia juttuja ja kisoja lähinnä yrityssarjan puolelle. Myös pientä juomatarjoilua on luvassa kentällä, joten juhlan kunniaksi autot kannattaa jättää varuilta kotiin. Kutsuvieraslistaa kasataan jo ja jos kaikki, joita olen pyytänyt, pääsisivät paikalle olisi kentällä aikamoinen joukko julkkiksia. Katsotaan kuitenkin rauhassa ketä kesken kesäkiireiden pääsee lopulta tulemaan. Itse olen ehtinyt käydä pelaamassa kolme kierrosta, mutta hyvin olen huiskinut ja onnistunut palloja hävittämään. Tavoite olisi tänä kesänä pelata reilut kymmenen kierrosta, kun viime kesän aikana kierroksia ei kertynyt Tarinassa kuin kaksi. Hyviä lyöntejä kaikille. Kenttä on kuulemma saatu taas auki. Kime

Ikä on vain numero

Vietin viime viikolla syntymäpäivääni, mutta vanhentunut en ole silti päivääkään. Tuntuu huimalle ajatella, että Gordie Howe pelasi NHL-ottelun 52-vuotiaana eli kahdeksan vuotta vanhempana kuin minä nyt. Se on varmaa, että itse en pystyisi mitenkään samaan. Toisaalta kun olen seuraillut NHL-pelejä tiiviisti ja tarkastellut etenkin vanhempien pakkien otteita, niin välillä tuntuu, että kai sitä siellä itsekin pystyisi vielä kiekkoja rännin kautta heittelemään ulos! Kokonaan toinen asia on se, että pelasin muutama viikko sitten hyväntekeväisyyspelin ja on myönnettävä, että pelivuosien luistelukunto on todella kaukana. On mielenkiintoista seurata, miten Jaromir Jagr, 47, on yrittänyt nostaa omistamaansa Kladnoa Tshekin pääsarjaan. Ehkäpä hänellä ei ole muuta tekemistä, kun ei ole perhettäkään. Ylimääräistä aikaa on nähtävästi aika paljon. Toisaalta pitää huomioida, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista. Kun olen nähnyt läheltä tavan, jolla hän pitää huolta itsestään ja harjoittelee joka ainoa päivä, ei yllätä yhtään, että ura vain jatkuu. Vaikka itsekin pelasin NHL-kiekkoa yli 40-vuotiaana ja esimerkiksi Zdeno Chara, 42, teki Bostonin kanssa ensi kaudesta jatkosopimuksen, uskon, että yli 40-vuotiaat pelaajat ovat vähenemään päin. Liiga näyttää nuorentuvan ja pelin koko ajan nopeutuessa fysiikan lait tulevat konkareilla vastaan. Suurin osa pappaosastosta on pakkeja, sillä siinä roolissa ei tarvitse luistella yhtä paljon kuin hyökkääjänä. On pakko nostaa hattua esimerkiksi Joe Thortonille. Miehellä on kesällä ikää 40 vuotta, mutta hän painaa siitä huolimatta yhdessä kärkijoukkueista ja pelaa erittäin hyvin. Veikkaan, että etenkin hyökkääjien keski-ikä alkaa laskea NHL:ssä muutaman vuoden sisällä nopeasti. Uskon siihen siitä huolimatta, että taklausten selvä väheneminen on auttanut siinä, että myös vammoja tulee vähemmän. Sille ei kuitenkaan voi mitään, että vaikka ikä on vain numero, niin vanha ei ole vauhtikone. Kime

Luvassa liikettä siirtorajalla

Vaikka kevät koittaa ja NHL:n ratkaisupelit ovat taas edessä, huomaan, että aika alkaa tehdä tehtävänsä. Jäälle ja peleihin tekee koko ajan vähemmän mieli, etenkin kun näkee, miten nopeaa peli on nykyisin. Isojen pelien tunnelmaa kaipaan toki edelleen. Esimerkiksi viime viikolla kun Flyers pelasi Pittsburghia vastaan ja kävelin hallille, tiesin heti, että nyt on kyseessä jotakin muuta kuin pelkkää runkosarjarutiinia. Sama juttu on varmasti taas tulossa olevassa ulkoilmapeleissä. Sellaisissa tapahtumissa on edelleen kiva olla mukana. Olen nauttinut, kun olen päässyt tekemään Antti Mäkisen kanssa Kimanttia-podcastia koko kauden ajan. On ollut mukavaa päästä fiilistelemään omia aikoja NHL:ssä ja päästä keskustelemaan sarjan asioista eri näkökulmista. Kun seuraan NHL-pelejä edelleen läheltä, katsomme varmasti keväällä, onko vaikka play offeissa sellaisia otteluja, joita voisin olla paikan päällä kommentoimassa. Oli todella mukava kokemus päästä seuraamaan NHL:n All Stars -viikonloppua median näkökulmasta. Vaikka joka paikassa oli paljon odottelua, oli kokemus antoisa ja mikä parasta illat olivat vapaata. Oman urani varrella All Stars -tapahtuma oli se paikka, jossa toimittajilta tuli kaikkein omituisimmat kysymykset. Minulta kysyttiin muun muassa, käytänkö stringejä ja minkävärisiä alushousuja käytän. Sellaisin kysymyksiin vastasin yleensä pottuillessani, etten käytä alushousuja lainkaan. Täällä Philadelphiassa on edessä mielenkiintoinen viikko, kun NHL:n siirtotakaraja lähestyy. Uskon, että tänä vuonna liigassa tehdään aiempia vuosia enemmän kauppoja ja varmaan muutamia isojakin liikkeitä. Flyersin uusi GM on sanonut, että hän haluaa vahvistaa joukkuetta ensi kautta ajatellen ja mielenkiintoa lisää se, että tällä hetkelläkin joukkue on vain kuuden pisteen päässä viimeisestä pudotuspelipaikasta. Kun GM Chuck Fletcher ennakoi kauppoja, Flyersin ero pudotuspeliviivaan oli vielä kymmenen pistettä, mutta uskoisin joka tapauksessa, että uusi GM haluaa heti jättää oman puumerkkinsä joukkueeseen kauppoja tekemällä. Mukavaa kevättä kaikille. Kime

Upea suomalaissyksy

Suomalaisten alkukausi NHL-jäillä on ollut uskomattoman hieno. Melkein jokaiselta osa-alueelta tilastokärjestä löytyy suomalainen pelaaja. On todella harvinaista herkkua, että pelaajamme ovat niin näkyvästi esillä. Kaiken lisäksi myös moni sellainen pelaaja, joka ei näy tilastojen kärjessä, on pelannut erinomaisen alkukauden. Suomi-kiekolla menee tällä hetkellä loistavasti. Toivottavasti pojilla riittää virtaa kauden loppuun asti. Oli hienoa pistäytyä Suomessa maajoukkueen järjestämässä numeronjäädytystilaisuudessa. Ilta ja koko viikonloppu pysyvät mielessäni erityisinä. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun minulle tärkeät ihmiset olivat tulleet paikalle juhlistamaan hienoa kunnianosoitusta. Illan ohjelma niin KalPan kuin maajoukkueen järjestämissä juhlallisuuksissa oli samantyyppinen. Molemmat tapahtumat oli järjestetty upeasti, mutta kyllähän Suomen paidan nostoa oli seuraamassa enemmän ihmisiä niin katsomossa kuin tietysti televisionkin välityksellä. Tänä syksynä on ollut kiva tehdä Kimanttia-podcastia yhdessä Antti Mäkisen kanssa. Nautin, kun pääsen juttelemaan NHL:stä ja muistakin jääkiekkoasioista. Omista kokemuksista vuosien varrella on mukava höpötellä, etenkin kun Antin kanssa ei tule hiljaisia hetkiä. Olemme saaneet ohjelmasta todella paljon palautetta ja se on ollut vielä enimmäkseen positiivista, kiitoksia siitä. Yritetään jatkaa samalla tyylillä. Mukavaa alkutalvea kaikille. Kime

Suurin mahdollinen kunnia

Olen todella otettu, että Jääkiekkoliitto on päättänyt nostaa Leijona-paitani kattoon. Sen isompaa kunnianosoitusta suomalainen jääkiekkoilija ei voi saada ja asia on pyörinyt päässäni melkein päivittäin sen jälkeen, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran loppukesästä. Olemme päässeet yhdessä liiton kanssa suunnittelemaan illan kulkua ja ainakin itselleni siitä tulee varmasti ikimuistoinen. Paikalle Helsinkiin on tulossa paljon porukkaa myös Kuopiosta ja on hienoa päästä juhlistamaan hetkeä läheisteni kanssa. Onneksi pääsin harjoittelemaan juhlallisuuksia jo viime vuonna, kun KalPa jäädytti numeroni. Minulla on maajoukkuevuosilta upeita muistoja. Päällimmäisenä mielessä ovat viidet olympialaiset ja niistä saavutetut neljä mitalia, vaikka sitä kultaista ei koskaan tullutkaan. Yhteiset matkat ja hienot ihmiset eivät unohdu. Erittäin iso asia on myös se, että maajoukkuepelien ansiosta pääsin esille ja sain mahdollisuuden pelata NHL:ssä. Kun omat pelit on pelattu, on mukava, että olen saanut mahdollisuuksia päästä seuraamaan lajia läheltä. Tulevalla kaudella Viasatin ja Viaplayn asiantuntijana pyrin tuomaan NHL:n arkea lähemmäksi katsojia. Vaikka olen sivussa aktiivipelaamisesta ja –toiminnasta, seuraan NHL-pelejä päivittäin ja käyn livenä katsomassa Flyersin otteita täällä Philadelphiassa pari kertaa viikossa. Tuon Skypen välityksellä katsojille reaaliaikaista tietoa siitä, mitä NHL-jäillä tapahtuu. Arvioin muun muassa, kuka on kuuma, kuka ei ja miten suomalaisilla on mennyt. Viime vuoden kommentaattorireissu olympialaisiin Etelä-Koreaan oli todella hieno kokemus ja toivottavasti saan samankaltaisen mahdollisuuden joskus uudestaan. Yhtä lähellä peliä kuin siellä, en ole päässyt olemaan kertaakaan sen jälkeen, kun lopetin urani 2015. Pääsin haistelemaan jätkien ja joukkueen fiiliksiä ja arvokisa-arjen aistimen oli pitkästä aikaa kivaa. Vaikka nautinkin joukkueen mukana elämisestä, uskon, että hommat jäävät jatkossakin samalle tasolle kuin tähän asti eli teen hauskoja kommentointikeikkoja, jos kysyntää riittää. Pääsen syksyn kuluessa käymään muutaman kerran myös Suomessa. Jo nyt syyskuun lopussa on luvassa reissu Helsinkiin, kun siellä järjestetään HIFK:n 20 vuoden takaisen mestaruuden kunniaksi juhlailta. On vielä erityisen hienoa, että lauantaina 29. syyskuuta HIFK:n vastustajana on KalPa. Marraskuussa onkin sitten edessä jääkiekkourani ehkä kaikkein kovin juttu, kun paita nousee Hartwall Areenan kattoon. Näyttää, että puuhaa riittää tällekin syksylle aika mukavasti. Oikein mukavaa syksyä kaikille. Kime

Vegasin uskomaton tarina

Kesä on jo niin pitkällä, että jääkiekon MM-kisatkin on jo pelattu ja täällä Pohjois-Amerikassa päästään NHL-finaaleihin. Itse näin MM-kisoista ainoastaan yhden Suomen pelin ja se oli valitettavasti puolivälierä Sveitsiä vastaan. Siinä Suomi ei päässyt omalle tasolleen ja mielestäni Sveitsi ansaitsi voiton. Ymmärrän, että MM-kisoihin halutaan paljon joukkueita, että jääkiekkoa saataisi levitettyä mahdollisimman laajalle ja peli saisi yhä uusia ystäviä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyinen tilanne, jossa pelejä voitetaan 10-0, ei ole kenenkään etu. Nykymuotoisena turnauksessa on liikaa joukkueita ja sen vuoksi myös tapahtuma venyy liian pitkäksi. Tällä puolen Atlanttia on ollut hieno seurata Vegas Golden Knightsin uskomatonta tarinaa. Kun itse liityin vuonna 1998 expansionjoukkueeseen, pelaajamateriaali oli niin paljon suppeampi, että Nashvillen GM David Poile joutui kaivamaan pelaajia toden teolla. Nykyisin muiden joukkueiden ”jämäpelaajatkin” ovat valmiiksi jo korkeammalla tasolla. Lisäksi Golden Knightsia rakennettaessa pelaajat on valittu todella huolella. Jo joukkuetta kasattaessa oli tarkasti selvillä, millaista peliä joukkue haluaa pelata ja sen jälkeen on valittu juuri nopeaan pelitapaan sopivia yksilöitä. Lisäksi joukkuetta rakennettaessa on päädytty pelaajiin, joilla on luonnetta. Näin joukkueen kemia on saatu huippuhyväksi. Kannattaa huomata, että porukkaa ruvettiin rakentamaan kolme kertaa Stanley Cupin voittaneen Marc-Andre Fleuryn ympärille. Maalivahti Fleury on pelannut uskomattoman kauden ja kaikki on osunut kohdalleen. Totta kai valmennuksella on ollut iso rooli pelisysteemin ja ilmapiirin luomisessa, mutta kyllä minä annan isoimmat pisteet seuran GM:lle ja valmennukselle siitä, miten he ovat koonneet palapelin juuri oikeantyyppisistä pelaajista. Ehdimme perheen kanssa Suomeen perinteiseen tapaan juhannusviikolla ja tarkoitus on nauttia kesästä ja Kuopion seudusta taas pari kuukautta. Ehkäpä välillä ehtii piipahtaa pikkureissulla, jossakin muuallakin Euroopassa. Kime4Kids lähestyy taas. Tänä vuonna Tarinagolfissa pelataan jo yhdeksännen kerran. Heinäkuun 7. päivänä luvassa on taas kiva päivä. Melko tutulla kaavalla mennään eli nautitaan pelistä ja tehdään isolla porukalla lapsille hyvää. Kime