Kime 4 Kids -hyväntekeväisyystapahtumilla tuetaan lasten ja nuorten asiaa.
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Vihdoinkin
Perjantaina pääsin vihdoin jäälle. Sitä päivää ehdin totisesti odottaa.
Peliluvan odottaminen oli stressaavaa. On valtava helpotus, että saan taas
luistella ja pääsen lopettamaan urani pelaten. Siihen olen tähdännyt siitä
lähtien, kun elokuussa pääsin Kuopiossa sairaalasta.
Ensimmäinen luistelutreeni tuntui etenkin alussa raskaalta, mutta päivä päivältä
asiat muuttuvat helpommiksi. Minun pitää nyt malttaa. Vaikka olen fyysisesti
kovassa kunnossa, on luisteleminen ja varsinkin pelaaminen ihan eri asia kuin
pelkästään fyysisen kunnon ylläpitäminen.
Ajanjakso veritulppien ilmenemisen jälkeen on ollut kasvattava. Olen matkustanut
ympäriinsä tapaamassa veritautien asiantuntijoita ja käynyt heidän ja GM Hexyn
kanssa kymmeniä keskusteluja mahdollisista terveysriskeistä.
Varmaankin tulevan viikon luistelen vielä itsekseni, mutta puolen kuun maissa
pääsen varmaankin mukaan joukkueen harjoituksiin. Sitä, milloin palaan peleihin,
on ennenaikaisista arvioida. Tilanteeni on oikeastaan sama kuin normaalisti
kauden alla, mutta nyt odottamassa ei ole harjoituspelejä, joiden avulla
ottelurytmiin pääseminen olisi helpompaa.
Toisaalta kaiken tapahtuneen jälkeen on vain todella hienoa, että saan vielä
pelata. Nyt on aika nauttia vielä viimeisen kerran jääkiekkoilijan arjestani.
Kime
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)